Helles hellettä odotelles 22: Laitilan Kukko Helles

 


Kukko Helles

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
5,0%
Helles 

"Loppukirin" toinen on kotimainen. Suomen suurin pienpanimo Laitila toi jokunen vuosi sitten markkinoille "sinisen kukon" eli Kukko Hellesin. Syy miksi tältä voi odottaa enempi on yksinkertaisesti se, että Laitilan Helles sai tullessaan sellaista hehkutusta suunnasta jos toisesta, ettei paremmasta väliä. Lisäksi kun arvuuttelin tässä männäviikolla somessa, että mikä tulee olemaan parhaiten sijoittuva kotimainen helles, niin Kukko mainittiin useimmiten ja parhaimmillaan hyvin varmoin äänensävyin kuten "Kukko, koska muuten olet väärässä". Tuotteella on siis suorastaan faneja.

Olen sinistä kukkoa jokusen kerran ostanut aiemminkin ja pitänyt ihan ok oluena. En ole mitenkään erityisemmin ihastunut kuitenkaan. Toisaalta en ole myöskään ns. analyseeramalla juonutkaan vaan lähinnä tyyliin lautapelaillessa kavereiden kanssa, joten ehkä on aikakin.

Laitilanhan luulisi kotimaisille olutheeboille ja -heebottarille olevan tuttu talo. Kananmunakaupungissa Varsinais-Suomessa on kaupunkiaan isompi pienpanimo Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, joka on 1994 perustettuna maan vanhimpia pienpanimoita. Siinä ajassa se on ehtinyt myös kasvaa niistä isoimmaksi. Vuosituotanto on parinkymmenen miljoonan litran luokkaa, tosin luvussa on mukana myös muut kuin oluet. Toisin sanoen piiiitkän kaulan mitalla muita edellä ja vastaakin yksinään valtaosasta Suomen pienpanimojen tuotantoa. Ja kyllä, Laitila on silti pieni panimo. Siitäkin huolimatta, että monen mielestä ilmeisesti saman kokoiset panimot ulkomailla tuntuvat jostain syystä pienemmiltä ja uskottavammilta.

Päiväys 01122021

Kultainen olut, kirkas. Hyvä vaahto. Raikas perinteinen humalointi, aika voimallinen makeahko mallas tuoksussa, eikä ihan puhtaasti hyvällä. Menee sellaisen lattialle kaatuneen oluen puolelle. 

Suht täyteläinen jopa hellesiksi, erittäin suunmyötäinen kuitenkin. Tuoksusta huolimatta maltaisuus on maun puolella suht hentoa. Tasapaino on katkerovetoisempi kuin saksalaisissa, mutta ei tietysti mistään katkeropommista ole kyse. Tärkein, eli toisen haluaminen, täyttyy. Mutta. Kaikkea tätä varjostaa ikävästi häiritsevä metallisuus, joka tulee maun keskivaiheilla ja jatkuu jälkimakuun asti.

Ihan hyvää tämä on, mutta metallisuudesta ja tuoksusta sakotan. Ei asiaa top kymppiin. Sori Kukon fanit.

Kommentit

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.