Olutkirjapäiväkirja, osa 4



Valmista on!

Tai siis.

Noh, ensimmäinen luonnos kirjoituksesta on valmis. Helppo vaihe on ohi.

Tätä pitäisi sitten alkaa survomaan tiukemmin kirjamuottiin. Aika hyvin se siihen on jo toki mallailtu pohjaksi.

Matskua on vain aika paljon. Sisältö on useassa osassa, joten en jaksa laskea tarkkaan, mutta karkea arvio pituudesta on n.470000 merkkiä. Se vastaa n. 260 käsikirjoitussivua (1800 merkkiä per sivu). Se on aika paljon, etenkin kun sekaan lisätään kuvat ja asettelu. Karsintaa joutunee tekemään hitusen ja se on vain hyvästä.

Mutta hemmetti, olen tuottanut hirvittävän järkäleen tekstiä oluesta. Pääosin jopa asiallista tekstiä, väittäisin. Itse asettamani deadline paukkui neljällä päivällä. Tähän huomautan, että tulen ohjelmistoalalta, jossa neljän päivän viive on yhtä kuin "projekti on edellä aikatauluaan". 

Tämä päivätyön ohella vääntäessä, pääasiassa viimeisen kolmen kuukauden aikanaEn jumalauta usko itekään.

Tänään paukuttelenkin loppupäivän itseäni selkään ja otin toki jo asian kunniaksi oluen. Kuusivuotiaan Rochefort 10:n tuolta "kellarista". Sitten otan toisenkin oluen ja ehkä kolmannen. Voi olla, että ihan THL:n kohtuusrajat unohtavan määrän otan. Tuomisen Ismolle terveisiä, että tähän se äidinkielen koulutus johtaa.

Korjaus, oikoluku, grafiikat, kuvitus, taitto ja krapula. Ne on sitten huomisen ongelmia.

---


Behind the bissekirja-scenes

Kirjoittamisen aikana minulla kasvoi lista asioista, pari päivää vanha tilanne yllä, joita pitää lisätä ja korjata jo kirjoittamaani tai ottaa huomioon viimeistään toisessa luonnoksessa. Toisin sanoen asioita, jotka tuli mieleen milloin missäkin kun en kirjoittanut, niin "lisätään listaan" oli ratkaisu. Siis ihan mitä sattuu rehellisesti sanoen. Joku listan kohta on aukeamallinen tekstiä kun toinen voi olla kolme sanaa lisää sivulauseeseen. Osin perkasin listaa tietysti jo ensi versiota kirjottaessa, mutta se kasvoi loppua kohti n. 40 kohtaan ja joka kerta kun sille lisäsi jotain, tuli olo, että eihän tästä nyt tule helvettiäkään.

Joku ohimennen keskustelussa mainitsee jonkun hemmetin Petit Orvalin ja päässä raksuttaa, että niin helevetinperkeleenhevosenelin ne single trappistithan sieltä muuten on unohtunut. Siinä sitten hymyillen nyökkäilee, että selitä sinä siinä vaan, mutta mitä minä tässä kirjaa luulen kirjoittavani, kun on näin olennaisia asioita jättänyt huomiotta! Että jos tämmöisiä uupuu, niin mitä sieltä uupuu, mitä en ole tajunnut? 

Sitten piti aina muistuttaa itseään, että valmista kamaa on jo aika järkyttävä määrä. Eiköhän niistä ole ainakin kolme sanaa oikein kirjoitettu ja joku tavu ihan faktaakin.

Ja niin, ehkä se saksalaisen portterin unohtuminen ei nyt ihan maailmanloppu olisi ollut.

----

Isommin ongelmaa kirjoituksen aikana tuottivat ns. "olutmaat". Iso osa niiden sisällöstä oli levitelty jo muihin aiheisiin, niin kun itse maita rupesi työstämään, en meinannut saada oikein koherentteja kokonaisuuksia kasaan ilman älyvapaata toistoa. Selätin ongelman lopulta. Ehkä. En ole ihan tyytyväinen niihin. Luultavasti revisioidessa ja asetellessa "maantiede" kokee aika rankkaa uudelleen järjestelyä.

----

Rakenteesta suunniteltu: Kaikki. Jee!
Ensimmäistä versiota kirjoitettu: Kaikki. Jee!
Raaka-asettelua tehty: Kokeeksi aukeaman verran.
Kaikki muu: Joistain asioista on koherentimpi visio, joistain ei.
Kahvilaskuri: Liikaa
Olutlaskuri: Hädin tuskin tarpeeksi
Paras kirjoitusbiisi: Infected Mushroom - Herbert the Pervert ja Bad Religion - Fuck You

PS: Kyllä, tämä toivon mukaan tarkoittaa sitä, että Tuopillinen aktivoituu taas hiukan enemmän. Heti huomiseksi on juttu tulilla ja piakkoin ehkä se Baltian reissun toinenkin osa.

Kommentit