Kakkosoluet testissä

Koska eilen ilkuin ei-olut-blogini puolella kakkosolut-politiikkaa, niin tuli vähän sellainen tekopyhä olo, kun en näitä uusia kakkosoluita ollut maistanut. Joten hoidetaanpa homma alta pois. 

Myönnän, lähtöasenteeni on negatiivinen ja melko sarkastinen, mutta yritän antaa näille ihan täyden mahdollisuuden.

Lähikaupasta löytyi molemmat kotimaiset kakkoset eli Olvin Sandels-brändiin liitetty Sven Tuuva ja Hartwallin Sininen. Alkuperäisestä Lahden Sinisestä on pieni nostalgiakokemus. Se kun oli ensimmäinen koskaan juomani olut. Sitä oli helppo juoda ja siitä tuli humalaan, kaikki mitä kasvava teini kaipaa. Bonuksena bongasin vielä naapurimaan Mariestads-oluen. Sitä aitoa ruotsalaista folköliä.

Tässä kuvassa Sininen

Ennen maistamista tarkastellaanpa hieman hintoja, ne kun ovat luultavasti helpoin tapa vertailla tällaisia oluita. Pieni tölkki Sinistä kustansi pantteineen 83 senttiä. Pari vuotta sitten kolmosta sai samoihin hintoihin, mutta tätä nykyä normaalitarjouspäkki taitaa heilua siellä euron tietämissä. Pullo kolmosta kuitenkin vastaa 1,3 pulloa kakkosta (alkoholistahan tässä on kyse), niin samoihin hintoihin päästään. Mariestadt oli puolen litran tölkiksi halvahko 1,65€, jopa sen kertolaskun jälkeen. Sven Tuuva sen sijaan ei leikkinyt olevansa mitään köyhien juomaa, vaan hinta oli reilusti 2,29€. Samaan hintaan (ilman mitään kertolaskuja) sai vierestä tuontikolmosta ja parikymmentä senttiä lisäämällä hyvää kotimaista pienpanimolageria. Toki se siihen yli kolmen euron Sandelsiin verrattuna oli halpa, mutta se nyt johtuu vain siitä, että kolme euroa Sandelsista on huono vitsi. Ei näistä hinnan kautta vielä kuluttajan lempilasta tule.

Kaikki
Tyyli: Vaalea Lager
Alkoholia: 3,5%

Sininen 3,5%
Panimo: Hartwall (Heineken)
Maa: Suomi

Hartwall osti Lahden Panimon 1998 ja on sen jälkeen käyttänyt mukana tulleita Sininen ja Erikoinen -brändejä minun nähdäkseni lähinnä kaikenlaisille miedon oluen kokeilulle. En jaksa uskoa, että niillä olisi paljoakaan tekemistä alkuperäisten reseptien kanssa. Sinisen tölkissä oleva ritarikypärä on toki komia ja kovasti lapsena kiehtoi (paljon enemmän varmasti kiehtoi kuin se kielletty Gonzo Imperial Porterin Hunter S. Thompson-pääkallokuvitus, terveisiä vaan Valviran kukkahatuille...).

Yllättävän komia vaahto lasiin asettuu vaalean keltaisen juoman päälle ja lasin reunoille yrittää vähän seittiäkin jäädä juodessa. Ulkonäön perusteella en siis lyttää. Tuoksussa on hyvin nopeasti häviävä ruohon häivähdys, sitten märkä koira, jonka toivoisi poistuvan, mutta jää taustalle asumaan. Suutuntuma ei petä, vettähän tämä vain on. Makua ei oikeastaan ole, paitsi todella epämiellyttävä (joskin lievä) teollinen katkerointi. Hyh. Eipä tarvitse toiste maistella. 0/5

Mariestads 3,5%
Panimo: Spendrups
Maa: Ruotsi

Spendrupsin panimo on Ruotsin Olvi, isohko panimo, jota kansainväliset jättiläiset eivät ole vielä ostaneet. Korjatkaa jos olen väärässä. Pulju tekee Mariestadsin lisäksi mm. Norrlands Guldia ja Spendrupsia (d'uh). Kokemusta folkölin panemisesta siis on rutkasti. Tölkin tekstissä puhutaan kovin komeita "humalakaraktäärista" (hih) ja miltä aidon Dortmunder-oluen tulisi maistua. Aito dortmunder tosin pannaan yli viisiprosenttiseksi, mutta mitä pienistä.

Mariestads on aavistuksen Sinistä tummempi. Melko nopea vaahto. Tuoksu on miellyttävämpi kuin Sinisessä, joskaan ei varsinaisesti hyvä. Imelää mallasmäskiä, jota ei torppaa mikään humala. Maku on vetinen, mutta ei niin vetinen kuin Hartwallin esityksessä. Pientä maltaan paksuutta siellä on aistittavissa. Maku koostuu lähinnä miedosta katkeroinnista ja pahvisuudesta. Pahvisuus etenkin rupeaa tökkimään parin siemauksen jälkeen. On tämä parempi kuin Sininen, mutta ei tälle pisteitä silti heru. 0/5

Sven Tuuva 3,5%
Panimo: Olvi
Maa: Suomi

Olvi näyttää suorastaan panostaneen Sven Tuuvaan. Tölkin kuvitus on hieno ja sopii Sandels-brändin kylkeen kauniisti. Sven Tuuva - runolainaukset kyllä vaikuttivat keksityiltä. En muista Dufvan koskaan tissutelleen sillanpuolustuksen ohessa.

Ulkoasultaan samoilla radoilla kuin kaksi muutakin, tässä ehkä kestävin vaahto. Sven Tuuva kunnostautuu kolmikosta olemalla se, jonka tuoksussa on bulkkioluen ikävää teollista käryä kaikkein vähiten (kyllä se siellä on, mutta ei niin selvänä). Ei tuoksussa sinällään mitään muutakaan ole, aivan hitunen kukkaisuutta. Maistettuani päästin suustani äänen "hm?!", sillä suutuntuma on täysin olematon. Sillä tarkoitan, että tämä tuntuu suussa vähemmän olemassaolevalta aineelta kuin esim. vesi. Siitä outona seurauksena Sven Tuuva ei oikeastaan ole varsinaisesti vetinen, vain pehmeä. Mausta löytää maltaan ja hyvin samankaltaisen katkeroinnin kuin kahdesta muustakin. Sellaisen joka nopeasti pahvistuu. Kolmikosta kuitenkin selvästi paras. 1/5

---


Loppukaneettina todettakoon, että joisin mielummin bulkkikeskaria kuin näitä. Ainoa varsinainen ero peruskeskareihin näissä on alhaisemman alkoholiprosentin tuoma vetisyys.

Sven Tuuva-runoa lainatakseni: "Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään."