Oluttermien kielestä


Turha englanti päähän koppaa kuin musta kuolo Kiven Allua.

Työpaikkani toimisto on Pasilan Tripla-kompleksissa, joka on turhanpäiväisen englanninkielen pahimpia pesäkkeitä. Ensinnäkin mestan ostoskeskuksen nimi on Mall of Tripla, koska miksei olisi, sijaitseehan se Pasitownissa. Sen kerrokset on onnistuttu nimeämään vielä viisitoista kertaa nolommin tyyliin Little Manhattan, Nordic Avenue ja Food Market. Kaikkein räävittömin oli kauppakeskuksessa majoittanut suomalaisen musiikin museo, jonka nimi oli tietysti Fame. 

Joka kerta kun Triplaan menee sisälle tekee mieli huutaa, että mikä saatana teitä vaivaa, eikö teitä hävetä?

(Asun myös Kalasatamassa lähellä kauppakeskus Rediä, joka sentään on ottanut varsinaisen nimensä merimiesslangista, joka vielä hyväksyttäköön, mutta sinnekin tuli ruoka-alue, jonka nimeksi keksittiin aivan käsittämättömän väsynyt Food Port, vaikka Palasatama -täydellisyys olisi ollut vain kirjaimen päässä.)

Englantia käytetään, koska se on jotenkin muka vielä 2020-luvullakin siisti juttu ja/tai koska ei jakseta hakea kotimaista sanaa sille mikä on mediasta tai internetistä opittu. Irstain esimerkki oli taannoin hesarin jutussa ollut ravintolan pitäjän kommentti, että ei voi ihmisille myydä annosta nimeltä tahmeat siivet, joten laitetaan sticky wings, joka on jumalauta sanatarkka käännös. Se on tismalleen sama asia, mutta suomeksi se kuulostaa muka jotenkin rumalta. Englanti kuulostaa kai aina joltain laulun sanoilta ja ylemmältä Shakespearelta sitten, kun ei tarvitse mietitä mitä sanat oikeasti tarkoittavat. 

Lahoimmat puupäät lähtevät nykyään iltaisin dinnerille. Hyi he-le-vet-ti.

Tästähän on valitettu vähintään 60-luvulta saakka, mutta valitetaan lisää. Suomen kielen käytöstä motkottaessa saa tietysti jonkun englantia osaamattoman, englantivastaisen tai pahimmillaan kainalotuulettaja-äärikonservatiivin leiman, koska nykyään mitään keskustelua ei voida käydä kohtuudella. 

Tarkennetaan nyt tähän vielä, että en vihaa englantia, päinvastoin olen rakastanut sitä yli 35 vuotta. Käytän sitä työssäni päivittäin, työkaverit kun ovat monesta eri maasta. Sen puhuminen, kirjoittaminen tai ymmärtäminen ei tuota ongelmia. Englanti on upea kieli, etenkin sen sanavaraston rikkaus on jotain käsittämätöntä ja kadehdittavaa. Joskus sitä on pakko, tai järkevää käyttää myös suomen kanssa. Sen sekoituksen kun voi tehdä ihan kauniistikin ja tarkoituksella. 

Kökön englannin tarpeeton viljeleminen suomen seassa on kuitenkin yhtä paljon rikos englantia kuin suomea kohtaan. Ja kainaloni pidän raikkaana deodorantilla, kiitos.

Olutpuolella näkee tietysti myös paljon englannin käyttöä. Joskus sille on paikkansa, mutta sekaan mahtuu aika paljon turhaakin. Käydäänpä läpi pari ongelmallisinta.

Craft

Tuskailin craft-sanan käyttöä kirjaa tehdessäni ja päädyin lopulta aloittamaan koko opuksen selittelemällä sitä. Craft on hirveän hankala termi englannin kielessäkin. Pete Brown päätyi kirjoittamaan aiheesta kokonaisen kirjan, koska on niin vaikea sanoa mitä se oikein tarkoittaa.

"Craft beer" kun tarkoittaa sellaista usa-lähtöistä olut... juttua, jolla on tietty kuvastonsa ja tunnelmansa. Joskus se oli konkreettisempikin termi, viittasi kokoon tai omistajuussuhteisiin, mutta nykyään se ei tarkoita juuri mitään helposti sanoiksi puettavaa. Se on vähän niin kuin rock'n'roll, joka voi tarkoittaa just tietynlaista pääasiassa 1950-luvulla tehtyä musiikkia tai sitten vain railakasta elämänasennetta johon kuuluu huonosti istuva bändipaita ja sammuminen ruotsinlaivan saunaan.

Suomessa ei ole vastaavaa termiä. Pienpanimo, käsityöläisolut, jne. viittaavat johonkin sinnepäin, mutta eivät oikein saavuta sitä mitä haetaan. Vievät vähän harhaan. 

Craftiin kun kuuluu epämääräinen craftimäisyys. Lammin Sahti on pienpanimo ja tekee käsityöläisolutta. Olarin Panimo, Fat Lizard ja Tuju ovat niin ikään pienpanimoita ja tekevät käsityöläisolutta, mutta ovat myös selvästi craftiä, mitä Lammilla ei olla eikä varmaan halutakaan olla, paitsi jos sillä saa myytyä vähän lisää sahtia ulkomaalaisille. 

Rajoja on hankala vetää. Sanassa on lisäksi suomenkielisessä tekstissä vielä jotenkin kevyesti eri sointu kuin englanninkielisessä. Tai minulle ainakin on. En osaa selittää, otan esimerkin: Onko Takatalo & Tompuri craft-panimo? Suomeksi tavallaan ei, englanniksi ihan selvästi kyllä. Pirustako sen tietää. Ihan päätön sana, tulkinta on puhtaasti tunnepuolen asioita.

Joka tapauksessa tämän takia craftille ei ole hyvää suomennosta, joten pakko sitä on käyttää sellaisenaan jos on tilanne, jossa suomenkieliset termit eivät riitä asiaa kuvaamaan. Yleensä pyrkisi olemaan käyttämättä noin läpipaskaa sanaa, mutta minkäs teet. 

Sinällään sitä ei niin pitkään ehkä tarvitse käyttääkään. Craft beer -meininki on kuitenkin jo pahasti hiipuva juttu. Craft ei syntynyt eikä kuollut 2010-luvulla, mutta ennustan, että joskus 2040 craft-olutta muistellaan nimenomaan 2010-luvun ilmiönä, vähän niinkuin tukkaheviä kasarilta, hippejä 60-luvulta tai tissibaareja lamavuosilta. Erilaiset oluet tai pienpanimot eivät mihinkään (kokonaan) hävinne, mutta niille tulee joku uusi sana ja kuvasto uusien sukupolvien myötä.


Oluiden nimet

Tämä on kohta minkä voin katsoa tavallaan läpi sormien. Kyseessähän on erisnimi. Mikä minä olen tuomitsemaan jos umpihämäläinen perhe antaa lapselleen nimeksi George eikä Yrjö tai umpisavolainen panimo oluelleen nimen Black Loon eikä Musta Kuikka.

En tuomitse, mutta en kyllä aina ymmärräkään. Etenkään jos panimo ei ole koskaan käynyt edes festareilla Suomen ulkopuolella, niin mikä on se yleisö mitä varten oluen nimi piti vääntää englanniksi? 

Tavallaan ymmärrän englanninkieliset oluen nimet jos halutaan luoda brändimielikuva esim. amerikkalaisuudesta. (Näinä päivinä en tosin ymmärrä miksi kukaan haluaisi sellaista mielikuvaa luoda.) Joskus kyseessä voi olla tietysti myös sanaleikki, kuten kuvassa näkyvä Tit-oluen pikkulintu-tissi -vitsailu, joka ei yksinkertaisesti toimi suomeksi. Sanaleikki saa aina vihreän valon.

Mutta kun harvalla pienemmällä panimolla on näin harkittua brändin rakentamista tai Tuju-tason sanaleikkejä. Yleensä niitä nimiä tunnutaan lätkivän ihan miten sattuu, niin ei se tuppaa kovin hyvältäkään näyttämään. Yrittäisitte nyt vähän. 

Oluttyylien nimet

Oluttyylien nimissä minusta on aivan hyväksyttyä, jopa suotavaa mennä oluttyylin alkukielen mukaan vaikka panimo olisikin kotoisin ihan muualta. Alkukieli ei tosin välttämättä ole englanti. On useita tapauksia, missä sama tai hyvin samankaltainen termi sanottuna eri kielillä tarkoittaa eri olutta. Esimerkkinä vaikkapa brown ale ja brune. Molemmat olisivat suomeksi ruskea olut. Samoin vaikkapa helles, blonde, pale ja svetle tarkoittavat kaikki vaaleaa, mutta kun käyttää alkukielistä sanaa, tietää heti tarkemmin missä mennään. Ajattelen itse niitä ikään kuin erisniminä*.

Suomeksi voi toki puhua aina belgialaisesta ruskeasta alesta tai tsekkiläisestä vaaleasta lagerista jne. jos alkuperäisiä termejä ei halua käyttää tai muuten sopii pirtaan, mutta onhan ne vähän kömpelöitä noin pitkänä.

Tämä tosin olettaa, että tyyli on jokin vakiintunut nimeltään. Panimon itsensä keksimiä "tyylejä" voi käyttää ihan suomeksikin, jos nyt kerran suomessa sen "tyylinne" muka keksitte.

Sen sijaan sitä järjettömyyttä en ymmärrä, että kotimainen panimo lätkäisee tölkin kylkeen vaikkapa belgian brown ale. Suomalainen panimo, belgialainen tyyli. Englannin kieli ei liity asiaan mitenkään. Lopettakaa jo.

Lisämääreet ja muut vastaavat

Tyylin nimen sijaan kaikenlaiset lisämääreet sen sijaan eivät välttämättä tarvitse englantia. 

Tottakai jenkkipanimon tölkissä lukee barrel aged koska panimo toimii englanninkielisessä maassa. En sen sijaan ymmärrä miksi suomalaisen panimon pitäisi sanoa niin, kun on aivan hyvä ja aika kauniskin tynnyrikypsytetty -sana olemassa. Myös double voi aivan hyvin kääntyä tuplaksi, jos nyt siinä voi vielä DIPA:n jne. kanssa heiluttaa vihreääkin lippua.

Tähän (ja edellä mainittuun tyylien englanniksi vääntämiseen) tietysti aina selitellään, että ollaan niin perkeleen kansainvälisiä, että pakko käyttää englantia, vaikka ei koskaan mitään ulkomaille myydäkään.

Äitis oli pakko. Se on valinta. Aika monessa muussa maassa vaikka tuotteet tehdään vientiin, silti käytetään paikallista kieltä. Suomalainen ei vain voi heikolle itsetunnolleen mitään, joten pitää nöyristellä englanniksi, että tykätkää nyt meistä. "Kukaan ei ymmärrä suomea." Mutta flaamia ilmeisesti ymmärtää?

Näissä ei ole aina edes mitään järkeä, kun malli vain otetaan jenkkipanimoilta miettimättä mistä itse asia tulee. Olen aika varma, että jos kotimainen panimo tekee perinteistä saksalaista olutta perinteisellä saksalaisella menetelmällä, niin tölkissä silti paljon varmemmin lukee englannin "decoction" kuin saksan "Dekoktion", puhumattakaan suomen "keittomäskätty" -sanasta. Englanti on vain niiiin lit.

Joten milkshake voi aivan hyvin olla pirtelö, single hop "yhden humalan" ja siitä sessionistakin voi sen ännän poistaa. 

Cask ja keg

Tämä oikeastaan innoitti koko kirjoituksen, koska tämä on hankala tapaus. Cask tarkoittaa englantilaista real ale-tynnyriä**, josta elävää olutta tarjoillaan painovoiman tai käsipumpun avulla. Keg puolestaan on modernimpi tynnyri, josta olut tulee paineistettuna. Noin karkeasti. 

Molemmat ovat suomeksi tynnyri tai oluttynnyri, eikä ole suomenkielistä termiä niitä erottamaan. Tai en ainakaan ole kuullut sellaista. Tämä on todella ärsyttävää, jos pitää jostain syystä tehdä selväksi kummastako on kyse. Tämä menee samaan sarjaan craftin kanssa: En missään nimessä haluaisi käyttää englanninkielisiä sanoja, mutta kun ei ole parempiakaan yleisesti käytettyjä ja ymmärrettyjä. 

Englanninkielinen termi on ehkä vielä caskin kanssa siedettävä kun kyseessä on nykyisin lähinnä englantilainen asia. Keg sen sijaan voisi aivan yhtä hyvin olla vaikka saksan Fass, koska ei keg-tynnyrillä ole kotimaata samalla tavalla. Englannin käyttäminen siinä ei ole erityisen puolusteltavissa. 

Sinällään suomessahan puhutaan yleensä enemmänkin hanoista kuin tynnyreistä. Niinpä keg-olut on toki sulavasti hanaolut, jos ei tarvitse jotenkin tarkentaa eroa. Olisiko cask sitten pumppuolut? Mutta kun ei cask välttämättä vaadi sitä pumppua... niin taas ollaan suossa. En tiiä, saatana. 

Ei. Eipä arvota. Kyllä voi pumppuolueksi kutsua. Sanotte sitten "pumppuolutta ilman pumppua" tai "pumppuolutta pumputta" kun painovoimalla laskette. Jälkimmäinen kuulostaakin aika hauskalta.  Pumppuolut! Tässä nyt on päätetty se! Alatte käyttämään, ettekä valita. 

Ai niin, ei minulla ole auktoriteettia kieleen. Ei kellään ole. 

Taidan lähteä tästä Manchesteriin. Käskille.

---

*Siksi ne varmaan aina lipsahtaakin isolla...

**Samaan hengenvetoon real ale on myös ongelmallinen, mutta se on ongelmallinen englanniksikin, joten yleensä olen vain käyttämättä sitä. Riiliksi voi toki puhekielessä sanoa.

----
AI NIIN.

Loppukaneetti Manchesterista ei ollut vitsi. Olen juuri reissuun lähdössä. Mahdollisesti, ehkä, kai, päivittelen jotain pientä sieltä suoraan Substackin puolelle ihan kokeeksi, joten ota https://vogod.substack.com/ seuraukseen. Pidempää matkaraporttia seuraa sitten jonnekin, joskus. Instassa (@vogod) tietysti jotain hetken paloja.

Kommentit