Barley Wine
Maku Brewing, Suomi
9,0%
Barley Wine
Miksi tämä olisi erityisen hyvää?
Koska olen juonut tämän ja oli tosi hyvää. Kyseessä oli tosin hanaversio viime kesän Korona-SOPPissa. Makun Barley Wine oli mielestäni festarin paras olut. Mainitsin asiasta kahdelle panimon tyypille eri tilanteissa ja molemmat sanoivat melkein sanasta sanaan, että "nyt toimii, kun viisi vuotta tässä on harjoiteltu", mikä huvitti kun se kuulosti kahdesta eri suusta tulleena ihan skriptatulta mainoslauseelta jos ei olisi ollut niin suomalaisen alimyyvä. Joka tapauksessa panimolla ilmeisesti koetaan, että tässä kruunautuu kaikki panimon pidosta saadut opit.
Tölkistäkin olisi siis lupa odottaa kovaa kamaa, kun käsittääkseni tämä on vieläpä samaa erää.
Miksi ei olisi erityisen hyvää?
Vaikka epäilemättä tällaista olutta on kypsytetty hyvä tovi ennen myyntiin tuomista, suoraan festarimyyntiin tuotu tynnyri on vähän eri asia kuin melkein puoli vuotta tölkissä ollut. Tölkityksessä ei välttämättä mene asiat putkeen, eikä edes tämmöisten optimikypsytettävien kanssa ikinä tiedä miten se menee edes puolen vuoden aikana.
Olut
Makun perusilmeeseen tällätty oikein kultaista tekstiä. Käsitykseni mukaan olutta on tehty yksi erä, jota oli saatavilla vain festareilla ja sitten panimon kaupasta tölkeissä. Liekö sellainen vuosittainen spesiaalierä tarkoitus tehdä tästä, sopisi kuvioon. Kiroilin jo kun en saanut hankittua tätä itselleni, mutta Maku yllätti bloggarin joulupaketilla, jossa oli kolme tölkkiä barley wineäkin.
Tumman punaruskea. Pieni vaahto, joka lähtee nopeasti. Lempeää rusinaa, tuhtia maltaisuutta, tummia hedelmiä, humalaa. Siinäpä pitkälti oluen tuoksu, mutta pieni tunkkainen hapettuneisuuden pahvi myös taustassa. Se tipauttaa vähän siitä mitä tämä kesällä oli. Itse asiassa tämä tuoksuu aivan hemmetin paljon yhdeltä vuosia sitten tekemältäni kotioluelta. Mikä ei tietysti sinällään yllätä, kun olut on tyyliltään hyvin sellainen mistä itse pidän niin kai se on vain ajan kysymys, että joku on laittanut just samat aineet pataan, mutta se pahvi korostaa asianlaitaa.
Maun puolella ei onneksi olla minun kotioluttuotoksien tasolla, vaan huomattavasti korkeammalla. Täyteläinen olut suussa. Syvää monipuolista ruskeaa maltaisuutta maussa, tasapainoisen hedelmän tukemana. Humalat eivät erityisemmin juhli, kuten ei nyt odotakaan, mutta yrttinen katkero kuitenkin löytyy ja se kiepsauttaa jälkimakuun todella mukavan salmiakin vivahteen.
Brittipuolelle jää noin barley wineksi, eli ei mitään Amerikan katkeroita, vaikka Amarillo humalana onkin. Alkoholin huomaa lähinnä pienenä lämpönä. Ihan loppuun tulee kuitenkin vähän jotenkin lässähtävä fiilis. Hankalasti määriteltävä "kirkkaus" puuttuu, enkä puhu nyt väristä. Liekö sen tuoksussa kärynneen oksidaation tekosia.
Hyvä on tölkistäkin, jos nyt ei sen kesäisen kokemuksen veroista. Ei tämä nyt sen taannoisen kypsytetyn Sonnisaaren Horroksen tasolle nouse, mutta näin "tuoreena" on itse asiassa parempi kuin mitä se Horros oli. Pieni pahvi oikeastaan isoimpana häiriönä, mutta sehän voi siitä onneksi tällaisessa oluessa ajan kanssa lutviutua pois. Jätän loput kaksi tölkkiä talteen, katsellaan sitten taas vuoden päästä uudestaan, jos tämä kehittäisi muhevampaa hedelmää ja nahkaa olemukseensa, niin nousisi toiseen sfääriin.
Oliko superia?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.