Hiisi Kiira

Kiira
Panimo: Hiisi
Maa: Suomi

Tyyli: Dark Ale
Alkoholia: 4,5%

Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Epämiellyttävän teräväksi hapotettu muuten lupaava olut.

Panimo Hiisi vieköön, sainhan minä karvaisen kourani näiden olusten ympärille. Hiiden saatavuus on (vielä?) ollut melko heikkoa täällä pk-seudulla, ja kokeiluni ovat rajoittuneet Alkossa olleeseen Pläkkiin ja Bryggerissä maistamaani tupla-IPAan Raivokas Rakki. Pläkkiin lämpesin toisella maistamalla paremmin kuin ensimmäisessä arviossa ja Raivokas Rakki oli hyvä tupla-IPA jossa oli vähän omaakin ideaa, eikä pelkkää kalifornian matkimista.

Onneksi olin niin kaukaa viisas, että menin vajaa 14 vuotta sitten opiskelemaan Jyväskylään, joten kaupungissa on edelleen ystäviä, jotka voivat Helsingissä käydessään tuoda Hiiden oluita paikallisista maitokaupoista tullessaan. Sain Rakki IPAn, Lutakko IPAn ja Kiiran. IPAt vertailen myöhemmin keskenään, joten tänään Kiira. Kiira on suomalainen taruolento, niin kuin Hiisi itsekin.

Kiiran pullo on siitä kiva, ettei siinä sanota ennakkotietona mitään varsinaista tyyliä, vain "Maallisten Himoitsema Tumma Olut". Siksi kiva, että olueen voi käytännössä lähteä täysin avoimin mielin, tietämättä onko kyseessä porter, stout, dunkel, schwarzbier, black ipa vai mikä. Ainoa vinkki mausta on ainesosista löytyvä lakritsijuuri (ja tietysti tummuus nyt aina vihjaa paahteeseen ja/tai karamelliin). Muistelin joskus lukeneeni Kiirasta arvion, mutta siitä muistin vain lakritsin, joten päätin olla tarkastamatta ennen maistamista mitään muita tietoja. Jälkikäteen katsottuna ratebeer väittää stoutiksi, mutta "tumma pintahiivaolut" eli "dark ale" tätä varmaan parhaiten kuitenkin kuvannee, kun ei varsinaisesti minkään tyylin ohjenuorassa mennä.

Tumman ruskea, melkein musta olut. Kaunista vaahtoa tulee reilusti, mutta se häviää nopeasti käytännössä kokonaan.

Tuoksu on miellyttävä. Paahdetta, makeahkoa maltaista siirappia, lakritsia. Lakritsi on melko selkeä oluen lämmettyä, viileämpänä sitä ei juuri huomannut. Hyvä paahteinen, puinen, kostea, vähän sellainen juuri lämmenneen puusaunan tuoksu. Muttei siis mikään älyttömän voimakas.

Kova, ohuehko, happoinen. Lakritsi tuntuu miedosti, ikään kuin juuri läsnäolevana seinäkukkasena enemmän kuin tanssilattian Travoltana. Pääosassa on ikävä kyllä terävä hiilihappoisuus ja terävä yrttinen katkerointi. Niin terävän pisteliäs, että vähän ikävältä tuntuu. Osa yrttisyydestä toki voi tulla lakritsijuurestakin, mutta hapokkuus potkii ainakin katkeron niin pintaan, että hienovaraisemmat maut jäävät täysin alakanttiin ja lopputulos on aika tasapainoton. Taustalta nimittäin löytyy se tuoksussa enemmän esillä ollut dry stoutmainen palanut ohra, hieman vaniljaa, ehkä pientä marjaisuutta.

Yhteenvetona: Tuoksun puolesta erittäin lupaava olut, mutta maku ja suutuntuma ovat kovia, teräviä ja ohuita. Hiilihappoisuus tekee suorastaan vissymäiseksi ja vähän nyt tuumituttaa onko sattunut käsiin jokin ylihapottunut pullo. 4,5% runkoon tehdyt maut ovat sen verran hentoja, etteivät ne pärjää ronskin hapokkuuden turbobuustaamalle katkerolle ja pistävyys räimii makujen päälle ja tekee kokemuksesta epämiellyttävän terävän. 2/5.

Vaatii uudelleenmaiston jostain myöhemmästä erästä.