Keskiviikon keskinkertainen? Nokian Keisari Sauvin Sour

Kaksi arviota viikossa on osoittautunut mahtipontiseksi unelmoinniksi tässä elämäntilanteessa, joten näitä tulee nyt vähän tipottain. Pyrin kuitenkin kahteen viikossa! Edellisestä jäi elintärkeä giffikin laittamatta. Hävettää.

Keisari Sauvin Sour 

Nokian Panimo, Suomi
5,0%
Hapanolut


Miksi tämä olisi keskinkertaista? 

Nokian panimo ei ole iso panimo, mutta on ison panimon tavoin varsin konservatiivinen tuotteissaan. Nokialla ei liene koskaan yritetty kosiskella mitään uusimpien trendien perässä juoksevia craft beer fashionistoja, vaan enemmänkin saada markettimyyntiin kamaa joka myy myös ihan tavallisille oluenkuluttajille, jotka uskaltautuvat joskus myös pienempien pariin. Sellaiseksi tämäkin vaikuttaa tehdyn.

Siihen nähden hapanolut on varsin rohkeakin veto. Vaikka hapanoluiden suosion kasvusta on puhuttu paljon, niin aika pitkälti harrastajien ja trendikiimaisten ihmettelyksi ne ovat silti jääneet. Helposti lähestyttävät happamat eivät juurikaan marketin hyllyillä koreile, Brooklynin Bel Air Sour ehkä poikkeuksena. Jokohan se olisi suuren yleisön aika? Tällaisellahan on mahkut tehdä sama kuin takavuosina 66 APAlla (nyk. Keisari APA), joka oli hitti ja varmasti tutustutti ison osan ihmisiä amerikkalaisen humaloinnin ihmeelliseen maailmaan. 

Niin keskinkertaiseksi tämä jäänee ihan siksi, ettei mitään rajusti hapanta tai syväluotaavaa lambicia varmaankaan ole luvassa ja toisaalta mikään trendikäs hedelmillä ja marjoilla muodottomaksi turvotettu limuviinakaan tämä ei vaikuta olevan.


Miksi tämä ei olisi keskinkertaista?

Ei se äärimmäisyys hapanoluestakaan hyvää tee. Sopiva tasapaino ja tarpeeksi mielenkiintoinen olemus voi hyvinkin loistaa. Ei näistä tiedä. Lisäksi Nokialla on yleensä tekninen laatu erinomaisessa kunnossa.


Olut

Eli "valkoviinimäisyydestä" tunnettu Nelson Sauvin -humala ainoana humalana, se onkin varmaan aika hyvä valinta. Olut on 5% ja ei väitä olevansa mitään tiettyä hapanoluttyyliä, siis tällainen "moderni geneerinen kettle sour" lähinnä. Simppeli linja muutenkin, mallaspohjakin on tölkin mukaan pelkkää pilsneriä.

Meripihkan värinen, hitusen samea. Raikas, sitruunamainen happamuus tuoksussa, Nelson Sauvinin viinirypälemäisyyttä ja tiettyä lehtimäisyyttä myös selkeästi. On siinä etäisesti valkoviinimäinen tunnelma. Toki viljaa ja maltaisuutta siitä läpi, ettei nyt ihan viinihommiksi mennä.

Kevyt, hyvin ohut. Aika iisi. Makeahkoa, aavistuksen hunajaistakin mallasta tuomassa hieman olutmaisempaa fiilistä ja sitten hapan, kevyen kirpsakka lopetus. Hieman katkeroakin on. Humalan  ja happamuuden yhteistyö jättää varsin valkkarimaisen fiiliksen. Happamuus on juuri sellaisella tasolla, mitä massoja kosiskelevalta oluelta olettaisi, eli ei käy päälle, mutta kyllä sen huomaa.

No joo. Ihan hyväähän tämä on, mutta ei herätä ihmeellisempiä tunteita. Varmasti loistava ensimmäiseksi hapanolueksi tai kepeän valkoviinin ystävän ihmeteltäväksi. Sitäpä lienee haettukin. Itselleni tuskin kovin yleiseksi ostokseksi muodostuu.


Oliko keskinkertaista?



Kommentit