Lauantai
Toinen päivä OlutExposta kesti pitkään ja eteni hartaasti. Tulin kaverin kanssa paikalle jo kahdeltatoista, koska halusin varmistaa pääsyn Nøgne Ø:n tastingiin, joihin oli melko rajallisesti paikkoja. Päivän aikana meni melkoisesti oluita, mutta niistä myöhemmin lisää.
Onnistuin käymään lauantain aikana jopa kolmessa esityksessä. Hyvin skeptisenä kävin Pint Please -mobiilisovelluksen esityksessä, mutta esitys oli varsin vakuuttava ja toivottavasti softasta tulee jotain.
Brewdog veti odotetusti salin täyteen, toisin kuin muut esitykset. Hyperiloinen ja superpositiivinen
markkinoija Zarah ja asteen verran inhimillisempi panomies Bowman vetivät aika hauskan esityksen räiskyvän skottipanimon historiasta ja nykypäivästä. Hirveästi uutta tietoa ei irronnut, jos on Brewdogia yhtään muuten seurannut.
Kolmantena tsekkasin Hatebrewn esityksen. Olin kuullut panimosta ennen messuja tasan nolla. Webbisivu on pelkkä logo, eikä sitä edes löydä googlella. Hatebrew piti ihan hauskan ja melko down-to-earth esityksen, josta selvisi perusasiat. Kaksi tyyppiä, jotka olivat päättäneet aloittaa gypsy-brewing meiningillä panimon. Joku aika takaperin huutelinkin näiden suomalaisten vierailijapanijoiden perään, hyvä että niitä alkaa ilmestyä.
Oluthan on alkoholijuoma ja selkeästi se vaikutti aivotoimintaan sen verran, että menin liittymään Suomen Olutseuraan. Olin tosin harkinnut ihan Olutposti-lehden takia liittymistä jo aiemminkin.
Lauantain herkullisimmat
-Founders All Day IPA, olipas melko täydellinen esimerkki miedommasta IPAsta. Ilmeisesti tulossa kauppoihin. Todella upea humalointi.
-Mikkeller From Via To Cognac, eli konjakkitynnyröity versio Mikkellerin jouluporterista. Konjakki tuli todella voimakkaasti esiin ja toimi kuivan mausteisen porterin kanssa todella hienosti.
-Nøgne Ø Kriek of Telemark, Nøgnen tastingissa oli neljä hienoa olutta, mutta tämä hapankirsikoilla tehty
kriek oli todella hieno. Makea ja suuta kuivaavan superhapan yhtäaikaa.
-Brewdog Blitz Apricot, trendinenä terävänä skotit olivat tehneet jenkeissä kovassa nosteessa olevan Berliner Weissen (eli happaman melko vähäalkoholisen vehnäoluen) ja maustaneet sitä aprikoosilla. Tykkäsin siitä lähinnä siksi, etten ole juuri Berliner Weisseja päässyt juomaan ja tämä oli muuhun tarjontaan mukavaa vaihtelua.
-Perjantailta lisämainintana Ardbegin koko valikoima. Tosin kyseessä on yksi lempiviskeistäni, niin ei ollut kovin suuri yllätys.
Sunnuntai
Kolmannen päivän olin jo jättämässä väliin, mutta tajusin, että laukussa oli vielä expon leikkirahaa sen verran, ettei niitä viitsinyt hukkaankaan heittää. Suuntasin paikalle vasta iltakuudeksi katsomaan Sori Brewingin esitystä, josta tietenkin missasin kymmenen minuuttia alusta.
Sorin kaverit kertoivat visiostaan varmoin sanankääntein ja filosofia ja päämäärät tulivat selviksi. Suomen (tai no, Viron) Brewdogiksi ovat pyrkimässä. Sama fiilis jäi kuin aiemmastakin tutustumisesta: Vielä kun tietäisi onko siitä oluesta mihinkään. Ensimmäinen IPA Sorilta on kuulemma tulossa Hiiden vehkeillä tehtynä "ASAP".
Sorin ja Hatebrewn lähestymistavat olivat hauskasti melko polaariset. Sori on menossa täysillä kuuhun, siinä missä Hatebrew on hillitymmin suomalaisemmalla "jos tällä nyt elannon tienaisi"-asenteella. Sorista olin kuullut paljon ennen tapahtumaa, Hatebrewsta en mitään.
Toisaalta: Hatebrewlta olen nyt maistanut oluen.
Sunnuntain herkullisimmat:
-Bushmills Single Malt 21yo, päätin hummata pääosan lopuista pelimerkeistäni kalliisiin viskeihin, joita ei muuten tulisi juotua. Messuilla niitä pystyi kuitenkin maistamaan muutamalla eurolla. Talisker/Bushmills-tiskin sälli suositteli 21-vuotiasta Bushmillsia ja voe pojat, että kannatti. Oli joka taholtaan sellainen aromien ja makujen sinfonia, että kylmät väreet meni selkää pitkin. Käsittämättömän pehmeä ja hedelmäinen ja vähän kaikkea muuta. Huh. Messujen paras juoma.
-Jameson Rarest, koska Bushmillsin ukko sanoi, että edes Jamesonin Rarest ei pärjää Bushmillsin 21yo:lle, kävin tietenkin heti maistamassa sen. Myös Jameson oli käsittämättömän hieno, etenkin tuoksultaan, mutta totta, ei aivan niin hyvä kokonaisuus kuin Bushmills.
Ja sitten suurin syy miksen varsinaisesti ole viskiharrastaja: Ensimmäinen on vajaan parin sadan euron pullo, jälkimmäinen reilun kolmen sadan...
Sunnuntain moitteet:
-Oakham Perun. Diamondin/BeerHuntersin tiskillä oli sunnuntain päätteeksi kaikki real alet euron, joten laitoin viimeiset roponi Oakham Peruniin ja olihan se hyvää. Ensimmäisellä siemauksella. Sitten kyseessä oli niin hirvittävää hiivaista lillinkiä, jota en ole edes omissa kotipanimoviritelmissäni saanut aikaan. Jätin puolikkaan lasin lasinvaihtopisteeseen. Liekö real ale tai tynnyri vedellyt viimeisiään, mutta hyih. Vieläkin värisyttää.
PS. Varsinaisesti messuihin liittymättä: Olen tullut semmoiseen johtopäätökseen, että jos pitää valita huonoin oluttyyli, niin se on Imperial IPA. Imperial IPA on oluttyylien pimped-up ride. Niissä yhdistyy kaikki se, mikä amerikkalaisessa "kaikki on aina isompaa" meiningissä on huonoa. Ne ovat isoja isouden vuoksi, äänekkäitä äänekkyyden vuoksi ja näyttäviä näyttävyyden vuoksi ja yleensä aika kehnosti. Ne ovat mitä tapahtuu kun joku näkee Ferrarin (IPA) ja Rolls Roycen (barley wine) ja sanoo "noi minä haluan yhdessä autossa, mutta lisää valoja helman alle ja näyttö takapuskuriin". Aluksi ne ovat jännittäviä ja ihmeellisiä, mutta pian tajuaa, ettei niistä mihinkään järkevään oikein ole. Joskus ne onnistuvat, mutta harvemmin.
(Kuvauksesta kiitos Mikolle!)
Seuraavan päivän uudelleenluvusta kommentti: Käytin niin monta kertaa sanaa "esitys" niin lyhyessä pätkässä, että nyt vähän hävettää. Hirveän kuuloista solkotusta.
Nøgnen tasting. Löydä kuvasta kirsikkaolut. |
Onnistuin käymään lauantain aikana jopa kolmessa esityksessä. Hyvin skeptisenä kävin Pint Please -mobiilisovelluksen esityksessä, mutta esitys oli varsin vakuuttava ja toivottavasti softasta tulee jotain.
Brewdog veti odotetusti salin täyteen, toisin kuin muut esitykset. Hyperiloinen ja superpositiivinen
markkinoija Zarah ja asteen verran inhimillisempi panomies Bowman vetivät aika hauskan esityksen räiskyvän skottipanimon historiasta ja nykypäivästä. Hirveästi uutta tietoa ei irronnut, jos on Brewdogia yhtään muuten seurannut.
Kolmantena tsekkasin Hatebrewn esityksen. Olin kuullut panimosta ennen messuja tasan nolla. Webbisivu on pelkkä logo, eikä sitä edes löydä googlella. Hatebrew piti ihan hauskan ja melko down-to-earth esityksen, josta selvisi perusasiat. Kaksi tyyppiä, jotka olivat päättäneet aloittaa gypsy-brewing meiningillä panimon. Joku aika takaperin huutelinkin näiden suomalaisten vierailijapanijoiden perään, hyvä että niitä alkaa ilmestyä.
Oluthan on alkoholijuoma ja selkeästi se vaikutti aivotoimintaan sen verran, että menin liittymään Suomen Olutseuraan. Olin tosin harkinnut ihan Olutposti-lehden takia liittymistä jo aiemminkin.
Lauantain herkullisimmat
-Founders All Day IPA, olipas melko täydellinen esimerkki miedommasta IPAsta. Ilmeisesti tulossa kauppoihin. Todella upea humalointi.
-Mikkeller From Via To Cognac, eli konjakkitynnyröity versio Mikkellerin jouluporterista. Konjakki tuli todella voimakkaasti esiin ja toimi kuivan mausteisen porterin kanssa todella hienosti.
-Nøgne Ø Kriek of Telemark, Nøgnen tastingissa oli neljä hienoa olutta, mutta tämä hapankirsikoilla tehty
kriek oli todella hieno. Makea ja suuta kuivaavan superhapan yhtäaikaa.
-Brewdog Blitz Apricot, trendinenä terävänä skotit olivat tehneet jenkeissä kovassa nosteessa olevan Berliner Weissen (eli happaman melko vähäalkoholisen vehnäoluen) ja maustaneet sitä aprikoosilla. Tykkäsin siitä lähinnä siksi, etten ole juuri Berliner Weisseja päässyt juomaan ja tämä oli muuhun tarjontaan mukavaa vaihtelua.
-Perjantailta lisämainintana Ardbegin koko valikoima. Tosin kyseessä on yksi lempiviskeistäni, niin ei ollut kovin suuri yllätys.
Sunnuntai
Kolmannen päivän olin jo jättämässä väliin, mutta tajusin, että laukussa oli vielä expon leikkirahaa sen verran, ettei niitä viitsinyt hukkaankaan heittää. Suuntasin paikalle vasta iltakuudeksi katsomaan Sori Brewingin esitystä, josta tietenkin missasin kymmenen minuuttia alusta.
Sorin kaverit kertoivat visiostaan varmoin sanankääntein ja filosofia ja päämäärät tulivat selviksi. Suomen (tai no, Viron) Brewdogiksi ovat pyrkimässä. Sama fiilis jäi kuin aiemmastakin tutustumisesta: Vielä kun tietäisi onko siitä oluesta mihinkään. Ensimmäinen IPA Sorilta on kuulemma tulossa Hiiden vehkeillä tehtynä "ASAP".
Sorin ja Hatebrewn lähestymistavat olivat hauskasti melko polaariset. Sori on menossa täysillä kuuhun, siinä missä Hatebrew on hillitymmin suomalaisemmalla "jos tällä nyt elannon tienaisi"-asenteella. Sorista olin kuullut paljon ennen tapahtumaa, Hatebrewsta en mitään.
Highland Parkin markkinointisetä näytti siltä, ettei tastingeissa varmaan paljoa ryppyillä. |
Sunnuntain herkullisimmat:
-Bushmills Single Malt 21yo, päätin hummata pääosan lopuista pelimerkeistäni kalliisiin viskeihin, joita ei muuten tulisi juotua. Messuilla niitä pystyi kuitenkin maistamaan muutamalla eurolla. Talisker/Bushmills-tiskin sälli suositteli 21-vuotiasta Bushmillsia ja voe pojat, että kannatti. Oli joka taholtaan sellainen aromien ja makujen sinfonia, että kylmät väreet meni selkää pitkin. Käsittämättömän pehmeä ja hedelmäinen ja vähän kaikkea muuta. Huh. Messujen paras juoma.
-Jameson Rarest, koska Bushmillsin ukko sanoi, että edes Jamesonin Rarest ei pärjää Bushmillsin 21yo:lle, kävin tietenkin heti maistamassa sen. Myös Jameson oli käsittämättömän hieno, etenkin tuoksultaan, mutta totta, ei aivan niin hyvä kokonaisuus kuin Bushmills.
Ja sitten suurin syy miksen varsinaisesti ole viskiharrastaja: Ensimmäinen on vajaan parin sadan euron pullo, jälkimmäinen reilun kolmen sadan...
Sunnuntain moitteet:
-Oakham Perun. Diamondin/BeerHuntersin tiskillä oli sunnuntain päätteeksi kaikki real alet euron, joten laitoin viimeiset roponi Oakham Peruniin ja olihan se hyvää. Ensimmäisellä siemauksella. Sitten kyseessä oli niin hirvittävää hiivaista lillinkiä, jota en ole edes omissa kotipanimoviritelmissäni saanut aikaan. Jätin puolikkaan lasin lasinvaihtopisteeseen. Liekö real ale tai tynnyri vedellyt viimeisiään, mutta hyih. Vieläkin värisyttää.
Lauantain alkupäivää. |
PS. Varsinaisesti messuihin liittymättä: Olen tullut semmoiseen johtopäätökseen, että jos pitää valita huonoin oluttyyli, niin se on Imperial IPA. Imperial IPA on oluttyylien pimped-up ride. Niissä yhdistyy kaikki se, mikä amerikkalaisessa "kaikki on aina isompaa" meiningissä on huonoa. Ne ovat isoja isouden vuoksi, äänekkäitä äänekkyyden vuoksi ja näyttäviä näyttävyyden vuoksi ja yleensä aika kehnosti. Ne ovat mitä tapahtuu kun joku näkee Ferrarin (IPA) ja Rolls Roycen (barley wine) ja sanoo "noi minä haluan yhdessä autossa, mutta lisää valoja helman alle ja näyttö takapuskuriin". Aluksi ne ovat jännittäviä ja ihmeellisiä, mutta pian tajuaa, ettei niistä mihinkään järkevään oikein ole. Joskus ne onnistuvat, mutta harvemmin.
(Kuvauksesta kiitos Mikolle!)
Seuraavan päivän uudelleenluvusta kommentti: Käytin niin monta kertaa sanaa "esitys" niin lyhyessä pätkässä, että nyt vähän hävettää. Hirveän kuuloista solkotusta.
Founders All Day IPA nähty Rauman Prismassa. Se tarkoittaa sitä, että saattaa löytyä jo ihan mistä vaan. Hyvä tietää myös, että se maistui.
VastaaPoistaHyvä luonnehdinta DIPA:sta jutun lopussa. Hetken pohdittuani voin olla ainakin melko paljon samaa mieltä. Parhaat maistamani DIPA:t ovat olleet hyvin lähellä joko IPOja (keveärunkoiset katkeropommit) tai Barley Winejä (tuhtirunkoiset hedelmäpommit), mutta sellaiset keskitien DIPA:t (karamellia ja katkeroa katkeron vuoksi) eivät ole nousseet hekumallisiksi.
DIPA-kommentti, kannattaa vierailla San Diegossa ennen lopullisen tuomion langettamista.
VastaaPoistaSiellä voi toki tuoreita maistellessa tulla vähän eri näkökulma hommaan. Osaisipa säästää rahaa...
VastaaPoista