Brändilähettiläitä, olutta ja aate-eroja

Syksy saa ja tuoreiden lanseerauksien tuoksu leijuu kylmässä viimassa. Sen huomaa olutbloggaajana siitä, että kutsuttiin peräjälkeen kahteen eri markkinointitapahtumaan. Ensin Kaislaan ihmettelemään hanaan asennettua sinistä Chimayta ja Chimayta muutenkin ja sitten B-Smokeryyn tutustumaan Pilsner Urquellin uusvanhaan pulloon.

Muut bloggarit (Kaunis Humala, Arde ja Mushimalt nyt ainakin) ovat jo koskettaneet Chimayn tilaisuuden ydintä sen verran, etten viitsi ihan hirveästi toistaa. Lukekaa niistä, hyviä blogeja. Sen verran sanon oluesta omalta kannaltani, että olin pöytäseurueen kerettiläinen, sillä tykkäsin oikeastaan eniten siitä hana-Chimaysta. 17-vuotias oli toki aivan uniikki kokemus, mutta jo aivan liian homeisen korkkiseksi ikääntynyt. Viisivuotias oli aivan pirun hyvää, mutta siinäkin tuntui hieman samaa multaista iän makua, mikä ei mielestäni ole kovin miellyttävä. Se oli muuten samaa kellari-multa-fiilistä kuin siinä pilaantuneessa vuoden ikäisessä, minkä kohtasin taannoin sokkomaistossa. Kuulemma se on Chimayssa (tiettyyn pisteeseen) jopa tavoiteltu ominaisuus. Hanatavara oli vain miellyttävämpää ja makeampaa, ehkä kaipasin sitä siinä vaiheessa iltaa. Illan paras olut oli kuitenkin vaalea hunajaisen mausteinen ja simainen Cinq Centsin erikoiserä Spéciale Cent Cinquante 2012.

Pilsner Urquellin puolella sitten keskityttiin lähinnä ulkoasuun ja ruokaan. B-Smokeryssa ruoka on aina hyvää ja possuvoittoisena sopi pilsin kaveriksi erinomaisesti. Oluthan oli tietty vanha tuttu, ja loistava, Urquell. Tuote oli vain pakattu uuteen puteliin, joka oli vanha puteli, eli alkuperäinen Urquellin lasipakkaus. Tavoitteena tällä muutoksella oli houkutella sen pariin nykytrendikkäitä, jotka kaipaavat autenttisuutta. Pakko sanoa, että tykkäsin pullosta. Se on jotenkin sympaattisen pieni, pyöreä ja käteensopiva. Ja sitäpaitsi ruskeaa lasia, viimein.

Kummassakin tapauksessa paikalla oli ns. "Brand Ambassador" eli brändilähettiläs. Tai no, jos detaljeja nylkytetään: Urquellilla virallisesti "brand ambassadoriksi" nimetty tyyppi oli sivuroolissa, mutta mukana ollut Luboš Kastner teki käytännössä samaa kuin Chimayn tilaisuudessa brändilähettiläs Fabrice Bordon eli kertoili tuotteesta ja panimosta. Koin jutuista irronneen lähestymistapojen eron, mutta silti samankaltaisuuden, oikeastaan koko viikon mielenkiintoisimmaksi asiaksi.

Siinä missä Urquellin omistaa jättimäinen, kasvoton SABMiller, Chimay on tunnetusti aito trappistiluostari. Urquellilla varottiin puhumasta emoyhtiöstä liikoja ja korostettiin kuinka oluen laatu on Urquellin kaltaisessa premium-oluessa aina se tärkein asia ja kuinka esim. valmistuksen taannoin Puolaan laajentaminen oli virhe, koska laatu ei yksinkertaisesti pysynyt sillä tasolla kuin se Plzenissä on. SABMillerin ja Plzenin porukan kunniaksi on sanottava, että olut tosiaan on rautaisessa kunnossa ja edelleen kirjoissani yksi maailman kovimmista pilsnereistä. Eritoten kun sitä tilaisuudessa sai pari viikkoa vanhana. Kastnerin puhe kuulosti siltä miltä leppoisan ja merkilleen uskollisen brändimiehen puheen pitääkin kuulostaa. Tuotteen laatu, maailman trendit ja markkinasegmentit olivat sitä mistä puhe kertoi. (Ja kyllä, lager on kuulemma tulossa muotiin taas*)

Chimayn juttu olikin siksi hauskaa kuunneltavaa markkinointitilaisuudessa, koska siinä vilkkui hyvin epäkaupallisia ilmaisuja. Urquellilla asiat tehdään yhdessä Plzenissä, Chimaylla niitä tehdään kun "munkit sallivat" (panimotoiminta on trappistisääntöjen mukaan munkkien valvonnassa, vaikkei Chimayssa itse munkit enää olekaan panomiehinä). Tsekeissä mietittiin mikä on trendikästä ja miten siihen voidaan vedota, jotta saavutetaan kasvua. Chimaylla on brändilähettiläs, joka ei saa kannustaa myyntiä (mutta kuitenkin tekee sitä, heh). Plzen pyrkii tekemään voittoa, Chimay antaa voitoistaan 90% hyväntekeväisyyteen (jälleen trappistisääntö). Panimot eivät juuri voisi olla kauempana toisistaan filosofisesti.

Silti kumpaakin, hyvin erilaisista lähtökohdista hyvin erilaista olutta valmistavaa panimoa yhdisti puheissa halu ja päämäärä tehdä mahdollisimman laadukas tuote. Toisinaan laadusta puhuminen on sanahelinää ja markkinointia, mutta niin kuin varmasti miltei jokainen oluen ystävä tietää, ei Urquellin tai Chimayn tapauksessa ole näin. Oluet ovat maukkaita, tasokkaita ja klassikkoja syystä.

*Tähän väliin pitää hieman kyynisesti huomauttaa, että jos Urquellin edustajan mielestä lager ja tarkemmin pilsner on tulossa takaisin, taannoin Shepherd Neamen edustajan mukaan uusi trendi oli (juuri lanseeraamansa) stout. Koffin Bärliinerin esittelyssä up&coming-olut oli hapanoluet. Löisin vetoa, että jos kysytään Franziskanerilta, niin saksalainen vehnäolut on ihan just kohta se uusi IPA. Koska jos väite trendikkyydestä kerrankin pääsee mediassa läpi totena tai ennustuksena, on se askeleen lähempänä tulla oikeasti todeksi. Jos nyt pitäisi oikeasti yrittää ennustaa niin Koffin väitettä noista aidoimpana pitäisin.