Brewdog Anarchist Alchemist

Anarchist Alchemist
Panimo: Brewdog

Tyyli: Double IPA
Alkoholia: 14%

Arvio: 3/5
Lyhyesti: Järkyttävän humaloitu IPA, mutta ei kovin onnistunut.
Suosittelen: Humalasiepoille.

Työväen juhlan kunniaksi piti kirjoittaa huomenna arvio Brewdogin Anarchist Alchemistista, kun oli tarkoitus se tänään maistaa Kitty'sissä, mutta homma aikaistui kun lauantaina Sivukirjastoon astellessa Anarkisti Alkemisti katselikin vitriinistä suoraan sieluun.

Anarchist Alchemist kuulosti ideana kiehtovalta. "Tripla-IPA", hyperhumaloitu, 14%, laatupanimolta. Pakko olla hyvää. Pullokin ihan pirun komia ja helvetin punk ja Brewdogin muutenkin humoristiset etikettitekstit olivat kohdallaan. Fuck the system. Bow to no one. Eihän tämä nyt voi pettää.

Humala on oluen sielu ja siksi yleensä kun sitä kaadetaan käymistankkiin lapiotolkulla, hyviä asioita tapahtuu. IPA on vahvasti humaloitu olutlaji, tupla-IPAt vievät jutun vielä pidemmälle ja molemmat ovat yleensä olutharrastajien suosikkilistoilla hyvin edustettuina. Ja tuntuu, ettei sitä humalointia voi edes varsinaisesti lyödä yli. Sierra Nevadan Hoptimumista meinasi lähteä taju kun oli niin hyvää, Stone Brewingin Ruination IPA oli vain yksinkertaisesti virheetön.

Mutta raja se on tälläkin hevosella. (No mitä? On se sanonta meilläpäin.)

AA, heh, on tummahko, vähän öljymäinen olut. Vaahtopää on pieni, mutta niinhän se näin vahvoissa oluissa tuppaa olemaan, jos yleensä edes on paikalla. Tuoksu on ei-niin-yllättäen puhdasta humalaa ja alkoholia. Kukkainen, vähän fenolinen. Suutuntuma on paksu, vähän öljyinen ja humala pistää välittömästi läpi. Mausta löytyy hieman hedelmää, salmiakkia, liuotinta, tervaa (oikeasti epäilen, että minulla on joku tervapastilli nenässä, kun kaikessa tuntuu nykyään maistuvan vähän terva), mutta kaiken päällä on odotetusti junalastillinen humalaa. Katkeraa, kitkerää, ihanaa humalaa. Huh. Toivoisi vain, että humalointi olisi aromeiltaan vähän onnistuneempi. Nyt se vain lyö härskisti yli.

Eihän tämä huonoa ole. Varsinaisesti. Ei siis sillä lailla huonoa kuin vaikka koffin kolmonen, vaan vähän niin kuin Pisan torni. Komea on, mutta onhan se nyt helvetti soikoon ihan vinossa. Rankkasin neljään tähteen aluksi. Puolen pullollisen juominen oli hidasta ja vaati taukoja. Skottilaisten humalointi on kovin tyly ystävä, eikä sen seuraa jaksa kovin kauan. Vähän niin kuin olisi sellaisen hypersosiaalisen ja aktiivisen tyypin seurassa kaljalla. Periaatteessa ihan mukava tyyppi, mutta vartin jälkeen tekee mieli hukuttaa sälli budweiseriin. Puolet juotuani on pakko todeta, ettei tämä nyt oikein ja jotta voe voe ja huh huh. Tiputan vielä yhden tähden pois.

Noh. Anarkistien kanssa ei toisaalta pidäkään olla aina niin saatanan kivaa.