Näihin aikoihin Tuopillisella on syntymäpäivät. 8 vuotta ensimmäisestä jutusta tulee täyteen ylihuomenna. On aika tarkastella missä mennään.
2019 postaustahti putosi selvästi lisää jo aiemmin pudonneesta, hädin tuskin yli postaus viikossa enää. Huippuvuodesta 2017 ollaan määrällisesti jo melkein puolivälissä. Laadusta en sano mitään. Tähän on tietysti monia syitä, niin kuin pelkkien olutarvioiden selvä vähentyminen (ne on vähän tylsiä kirjoittaa jos tekee usein) ja osittainen siirto someen. Tärkein kuitenkin lienee ajanpuute. Muut kirjoitushommat, muut harrastukset ja elämä yleensä tuppaa viemään aikaa, eikä minulla ole edes mitään ruuhkavuosia. Ihmettelen suoraan sanoen, miten lapsiperheelliset kanssabloggarit ehtivät lainkaan blogin ääreen.
En myöskään halua kirjoittaa tänne "väkisin" eli tuottaa sisältöä ihan vain näön vuoksi, sanoi some-konsultit mitä hyvänsä. Tämä kun ei ole työ, vaan harrastus.
Siitä päästään leipääntymiseen. Olen nimittäin todella todella todella kypsä nykyiseen "olutskeneen", joka pyörii kolmen oluen ympärillä ties monettako vuotta*. Jos kaksi vuotta sitten neipa-sour-pastry stout kolmikosta fiilis oli odottava "tämä oli jännä, mitäs seuraavaksi" ja vuosi sitten kyllästynyt "siirtyisivät jo eteenpäin", niin nyt aletaan liikkua nihilistisissä "tulisi musta sade ja pyyhkisi kaiken saastan pois" -tunnelmissa. Joka toinen uusi olutjulkistus aiheuttaa lähinnä silmäinpyöräyttelyä ja tapahtumat masentaa. Katsoin vasta Korjaamon Craft Beer Winter Wonderlandin olutlistoja ja meinasin kuolla tylsyyteen jo puolivälissä. Jäi menemättä.
Tämä ei ollut nyt (vain) tekosyy sedälle avautua kun ei ymmärrä nuorisoa. Tällä on myös suora vaikutus siihen, että kun moni uusi, ajankohtainen juttu pyörii tuon kolmikon ympärillä niin eipä niihin jaksa koskea. Yritänkin toki keskittyä muuhun, mitä sitä itseään kiusaamaan.
Mielelläni kirjoittaisin jotain syvää luotaavampiakin juttuja, mutta ei riittäne aika. Jopitakin ideoita ja hommia on putkessa, katsotaan mitä niistä muotoutuu. Ei tässä ole mihinkään kiire.
Mitäpä on muuten luvassa sitten tänä vuonna:
-Ainakin yksi matkajuttu joskus loppuvuodesta. Syksyllä on pidempi reissu tiedossa, siksi voi jäädä pienemmät tekemättä.
-Alkon pruuveja sen mukaan kuin ehdin niihin osallistua.
-Hajanaisia ruokajuttuja. Yritän sitoa niihin aina oluen, mutta voi olla, että joku kerta en sidokaan.
-Satunnaisia olutarvioita.
-Kirja-arvioita, vaikka niitä ei kukaan luekaan.
Eli samaa kakkaa, uusi vuosi.
*Ajoittain esiintyvästä pikkumaisesta ja naurettavasta skeneriitelystä puhumattakaan. Tulee lähinnä fiilis, että en ole aina ihan varma onko se lopulta niin kovin iso tappio, jos ilmastonmuutos ihmiset vie.
Tykkään NEIPAsta edelleen, mutta jäi minullakin Wonderland väliin. Tykkään juoda mieluummin baarissa. Sama fiilis sourien ja diabetesporterien suhteen.
VastaaPoistaVälillä on tullut tosiaan pohdittua, että onko skene jämähtänyt vai olenko itse jämähtänyt. Viittaan just noihin kolmeen oluttyyliiin siis. Todennäköisempää tietysti oma setäytyminen kuin muut selitykset. On ollut hetkittäin jopa fiilis, että kirjoitan blogia lähinnä kostona jollekin, en kyllä tiedä kenelle (tai mistä kostona). Mutta mikäs siinä, enemmän kuitenkin tuntuu että oluesta on vielä paljon sanottavaa - tai jos ei paljon niin ainakin jotain - joten blogi todennäköisesti kyntää tuttua uraansa myös vm. 2020.
VastaaPoista