Joulu ja vuodenvaihde on vietetty, Tuopillisen kahdeksas vuosikin vetelee jo viimeisiään. Sain jo marraskuussa arvostelukappaleen Anikó Lehtisen ja Maria Markuksen Olutreissu-kirjasta, mutta ehdin lukea sen loppuun vasta jouluvapaiden aikaan. Pieni arvio siitä siis näin 2020 alkuun. Foliohattupäisemmille ennakkoon sanottakoon, että kirjassa lukee kustantaja Readme.fin lisäksi myös Olutposti ja olen Olutposti-lehdessä kirjoittajana ja toimitusneuvoston jäsenenä. Eli vaikka en ole ollut millään tavalla tämän kirjan kanssa tekemisissä eikä itselläni ole tässä mitään airoa vedessä, niin tuttujen työtähän tässä silti kommentoidaan.
Olutreissu, alaotsikkona "Matkaopas oluiden maailmaan", on yllättäen tosiaan matkaopas. Päällisin puolin siis sellainen eri kaupunkien matkakohteita, tässä tapauksessa olutmatkakohteita, läpikäyvä opus, jollaisten oletin jo vähän kadonneen tripadvisorien, yelpien, untappdien sun muiden myötä. Pääosassa ovat siis eri Euroopan kaupunkien olutbaarit ja niiden esitteleminen.
Toisaalta aika vanhanaikaista, toisaalta ihan piristävääkin. Joukkotuotettujen nettimatkaoppaiden ongelma kun tuppaa olemaan mielenkiintoisten helmien hukkuminen. Lisäksi niissä kärkeen on reitattu kaikkia miellyttävät värittömät pullamössöt tai sitten toisen ääripään mestat, jotka on arvostellut joukolla kärkeen joku lapsiperheiden tai olutharrastajien kaltainen friikkiryhmä kunhan paikasta saa luteiden lisäksi ainoaa tammikypsytettyä Piltin mangososetta koko maailmassa. Saitteja saa aina lukea sillä silmällä, että "onkos tämä oikeasti hyvä paikka vai onko tästä tykänneet vain hölömöt tai kaltaiseni ylemmät nerot". Vanhakantaisessa matkaoppaassa ainakin tietää kirjoittajista jotain ja tässä tapauksessa kummankin tietää ainakin oluthommansa osaavan. Silti yllättää, että tämmöiselle on edelleen kirjamuodossa tilausta.
Lisäksi kirjassa on muutakin kuin pelkkiä olutravintoloiden kuvauksia. Seasta löytyy myös kaupunkien pienpanimoita sekä olutkauppoja, -historiaa ja -tapahtumia ja muuta olutharrastajaa kiinnostavia asioita. Näistä melko oudoksi irtopalaksi jää Kööpenhaminan yhteydessä yksittäinen ruokaresepti, jonka olisin kyllä itse karsinut, vaikka annos varmasti ihan maukas onkin. Ei kai kukaan reissatessaan kokkaa?
Kirja on puhtaasti kaupunkimatkailuun, sillä siinä käsitellään Euroopasta 11 kaupunkia, kaikki vieläpä pääkaupunkeja. Näin muutama hyvin klassinen olutmatkakohde jää pois. Toisaalta vähän epätyypillisempiä olutkohteita on sitten niiden sijaan. Kiinnostavampi itselleni on lukea esim. Lissabonista olutmatkakohteena kuin jälleen kerrata vaikkapa Münchenin tai Prahan klassikkokohteita. Silti seuraavaan (?) kirjaan voisi käydä "maallakin". Lisäksi kritiikkinä pitää todeta samaa kuin hesarinkin arviossa: kiire tästä kirjasta ikävä kyllä paikoin näkyy ja yhden viimeistelykierroksen olisi ehkä lisää kaivannut.
Puolijäreältä kädessä tuntuva lähes 300-sivuinen kirja on erittäin kuvapainotteinen ja kiinnostavine ravintolaesittelyineen siksi myös hyvinkin kepeä lukea. Lukaisin koko homman kolmella istumalla.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.