Viiniretkellä Arkadiassa, osa 1

Alko lähestyi keväällä, että heillä olisi tulossa "Maistuvia Sisältöjä" -valmennus syksyllä erilaisille ruoka- ja juoma-aiheen sisällöntuottajille. Hain ja pääsin mukaan.

Noh, Alko-vihamielisempi kansanosa sanoo nyt, että "Jaahas sinne sitä menee bloggari monopolin aivopesuun kuulemaan miten pitää monopolista kirjoittaa ja olla valtiolle mieliksi." Niin menenkin, ähäkutti. Myönteisyyteen tai kielteisyyteen se tuskin vaikuttaa. Tosin olen kai jo valmiiksi "Alkopuolueen jäsen" kun en suostu tuomitsemaan jokaista pitkäripaisen tekosta alimpaan helvettiin ja näen monopoliasiassa myös harmaan sävyjä**. Niin mitäpä siinä sitten muuta on tehtäväksi kuin laittaa Klunssilan sanoin lisää paskaa housuun.

Vakavammin puhuen koen tietoni muiden juomien kuin oluen suhteen aika vajaavaiseksi, niin kaikki lisäkoulutus on tervetullutta. Tieto ja kokemukset muista juomista lisäävät kuitenkin syvyyttä ja näkemystä myös sinne olutpuolelle. Etenkin kun puhutaan ruuan kanssa parittamisesta ja muusta sellaisesta.

Yhden alkeistason viinikurssin olen toki käynyt, niin ehkä tietämys niistä on parempi kuin stereotyyppisellä keppana-ÄIÄllä, mutta kovin ohkaiseksi silti jää. Just sen verran tiedän, että en tilaa unkarilaista Beaujolais'ta ja että Pinot Noir on usein hyvää.

Puhun viinistä, vaikka oluttakin valmennus käsittelee osin. En vain suoraan sanoen odota siltä saralta oppivani erityisemmin mitään uutta, niin itseoppinut kuin olenkin. Toisaalta, mistä sitä tietää. Ei oppi ojaan kaada.

Ajattelin kiinnostuneille avata valmennusta päiväkirjamaisesti täällä blogissa suoraan valmennuspäivien kokemuksina. Valmennuskertoja on viisi, tässä ensimmäinen. "Valmennus" sana herätti muuten pientä hilpeyttä kotopuolessa. Alkon johdolla treenaamaan alkoholijuomien käyttöä kuulostaa kieltämättä siltä, että katkaisuun olisi matkalla.

---
Tullessani paikalle Alkon takaovella norkoilee epämääräisen näköistä porukkaa. Kaikenlaista toimittajaa ja bloggaria tuntuisi olevan. Koen tulleeni loputtoman vanhaksi kun en enää tunne itseäni nuoreksi tällaisessa tilanteessa.

Pienen sekoilun jälkeen ovi saadaan auki ja porukka kerrokseen. Kouluttajat Anri Lindström ja Taina Vilkuna ottavat meidät vastaan. Samat tyypit pyörittävät myös Alkon mediapruuveja. Tervetuliaiseksi samppanjaa* ja tryffelipopcornia. Iha hyvää skumppaa, tuumailen. Vilkuna kertoo siitä jotain pätevämpääkin, joka menee vähän ohi kun ihmettelen tapahtumaa.

Sitten asiaan. Pöydässä odottaa vihko ja viiniä. Kymmenen minuuttia aikaa kirjoittaa viinistä arvio ja keksiä sille ruokapari. Jonkinlainen puolikuiva valkkari kai kyseessä on tai sinnepäin. Koen sen hyvinkin hedelmäiseksi, mutta loppu/jälkimaku on jotenkin mineraalisen ärsyttävä. Aika loppuu ja jostain hätäisten ideoiden satelliitista ammutaan säteellä aivoon paritukseksi... After Eight -minttusuklaa. Luultavasti ihan hirveä idea, mutta sellaista ne kiertoradalta kertoivat. Arviot kerätään nimellä varustettuna talteen ja niihin palataan kuulemma viimeisellä kerralla. No, sitä saa sitten hävetä vasta viikkojen päästä.

Alkoa esitellään. Lyhyesti, koska kaikki tietävät millainen firma on kyseessä. Kaikki muut siis, itselleni nuhteettomana ihmisenä kyseessä on täysin ventovieras yritys, mutta jonkinlaiselta viinakaupalta se vaikuttaisi.

Asetumme viivalle tietotaitomme suhteen. Harjoitus on tuttu joka toisesta IT-projektin kick-offista. Tosin tällä kertaa kyseessä on ruoka- ja juomaosaaminen. Suomalaisittain kaikki tunkevat tietysti keskelle. Sinne itsekin suuntaan. Jos oluttuntemus olisikin vienyt kolmeen neljännekseen niin muu touhu tiputtaa puolikkaaseen. 

Sitten tehdään loputon esittelykierros. 21 lyhyttä esittelyä vie nopeasti hirveän määrän aikaa kun kaikilla on vielä pari lisäjuttua. Mukana on joka tapauksessa bloggareita, somettajia, toimittajia ja pari tv:stäkin tuttua pärstävärkkiä. Monet ovat vähän kaikkea sekaisin ja kaikki tuntuvat olevan ihan hiton päteviä. Olutskenestä paikalla itseni lisäksi vain kaksi henkilöä eli Mariaana Nelimarkka ja Aniko Lehtinen. Muutama tyyppi sen sijaan sanoo tulleensa erityisesti koska haluavat oppia lisää juuri oluesta.

Tällä kertaa olutta ei käsitellä kuitenkaan lainkaan. Eteen kaadetaan neljä paria eli kahdeksan viiniä. Kertoillaan viinistä, miten siihen liittyy maaperä ja ilmasto ja lajike jne. Ilmastonmuutos vaikuttaa viinimailmaan suoraan ja jo tapahtuneen vaikutuksen rajuus yllättää. Jotkut alueet ovat joutuneet muuttamaan viinilajikkeitaan ilmaston muuttuessa. Esim. ilmeisen konservatiivinen Bordeaux on sallinut vasta sen vuoksi uusia rypälelajikkeita viljelyyn. "Ajatelkaa, jopa Bordeaux!" Vilkuna parahtaa. Ilmeisesti iso juttu.

Idea on maistella aina kaksi saman rypäleen viiniä eri puolilta palloa, hyvin lähelle samasta hintaluokasta. Niin näkyisi alueen ja ilmaston vaikutus makuun helpoimmin. Sekä tietysti perinteinen vanha/uusi -maailma jaottelu viineissä tulee myös esiin. Ensin parina kaksi Sauvignon Blancia. Toinen ranskasta ja toinen Uudesta-Seelannista. Pääsemme Anikon kanssa pätemään Nelson Sauvin -humalan suhteesta Sauvignon Blanciin (Uusi-Seelantilainen humala on saanut nimensä rypäleeltä, koska tuoksuu/maistuu vähän samalta).

Tuskailen viinien maistelun kanssa, kun sanasto puuttuu päästä. Kun muut kommentoivat makua, löydän asiat kyllä heti, mutta omin avuin tuppaa vähän lyömään tyhjää. Tajuan, että pitää kääntää aivo enemmän kohti marjoja, joita viineistä helposti löytyy. Oluessa marjamaiset maut ovat harvinaisempia ja jos ovatkin läsnä niin ovat yleensä sellaisia erikoisia vivahteita, ettei niitä juuri tarvitse hakea. Pää ei vain mene karviaisia, vadelmia ja karhunvatukoita kohti niin luonnostaan.

Juuri kun mietin, että no nyt on karviainen saatu aivon lokeroon kohdistettua, niin vaihdetaan punaviiniin. Toinen on Syrahia Ranskasta ja toinen Shirazia Australiasta. Sama rypäle, eri nimi. Taas on aivo ihan vinossa ja sanat hukassa. Muhkea se on, mutta mikä on tämä mausteinen... joku puhuu pullasta ja sitten viinin kuvauksessakin oleva korvapuusti iskee tajuntaan. Joo, onkin muuten todella korvapuustinen ja mausteinen viini.

Sitten lisää punaviiniä. Cabernet Sauvignonia Chilestä ja Ranskasta. Suomi on kuulemma outolintu siinä, että täällä juodaan paljon chileläistä viiniä. Diplomaattisesti kerrottu syy on, että hinta ja maku kohtaavat niissä usein suomalaisia miellyttävällä tavalla. Eli halpoja ja helppoja vetää. Meille ei lasissa ole kuitenkaan ihan kyykkyviiniä ja tämä chileläinen on päin vastoin niin pippurikahvista kamaa, että menen paljon mielummin sivistyneemmän ranskalaisen matkaan.

Tahti on esittelyyn menneen ajan vuoksi melko haipakkaa, mutta maistelun ohessa ehditään oppia kaikkea yleistä viinistä. Niin kuin, että Kaliforniassa valmistuu nykyään jopa liian vahvoja viinejä ja niistä joudutaan eri keinoin poistamaan alkoholia, jotta lopputulos olisi maukas. Ja että Alkon kuvastossa esiintyvä outo termi "rodukas" tarkoittaa viinin olevan erinomainen esimerkki "rodustaan" eli tyylistään. Sitä muuten voisi viljellä oluidenkin kanssa, vink, vink.

Viimeiseksi Chardonnay. Ranskasta ja Yhdysvalloista. Hyvin erilaisia, mutta välitän molemmista harvinaisen vähän. "Tietääkö kukaan termiä ABC?" Vilkuna kysyy. Joo se huoltoasema, mietin. Kuulemma se tarkoittaakin Anything But Chardonnay, joka on ollut yleinen asenne joskus männävuosina kun Amerikan Chardonnayt ovat alkaneet tökkäämään. No, yhdyn näemmä näkemykseen.

Lopputuloksena esimerkeistä pystyi toteamaan kyllä selvästi uuden maailman viinien huomattavan fiiliseron hillitympiin ranskalaisiin verrattuna. Vähän niin kuin se, miten vielä muutama vuosi sitten tuntui siltä, ettei amerikkalaisissa pienpanimoissa yksinkertaisesti osata tehdä mitään oluttyyliä ilman helvetillistä laakia humalaa ja yli kuutta prosenttia alkoholia. Aina pitää ajaa täysiä.

Ei valmennus tähän loppunut. Lopuksi opeteltiin perusteita parittamisesta. Eli kolme perustapaa: Yhteiset maut, kontrastoivat maut ja yhteinen ympäristö. Esitellään klassikkoyhdistelmiä, joista löytyy jo yksi olutkin. Possu & pils kelpaisi listalle myös.

Saamme perusmakulautaset. Lautasella siis perusmakuja hyvin pelkistettyinä. Esim. umamia puhtaana natriumglutamaattina, rasvaista neutraalina öljynä, makeaa glukoosina, jne. Näitä lähdetään kokeilemaan kahden valkoviinin ja kahden punaviinin kanssa ja tehdään merkintöjä makumatriisiin. Nyt on nörtti mielissään.

Pelkistetyillä mauilla ei mitään superyhdistelmiä tietysti irtoa, mutta parhaat kombot löytyy omasta mielestäni saksalaisesta puolikuivasta rieslingistä ja hapokkuudesta, sekä ranskalaisesta pinot noirista ja suolasta.

Perusmakujen lisäksi tulee lautanen ihan oikeita ruokia, tai amouse bouche -annoksia, jotka jokainen kuvastaa jotain perusmakua, kuten nyt vaikka chiliset lihapyörykät tulisuutta. Parhaat parit eivät niissä aivan vastaa raakamaku-yhdistelmiä, mutta pinot noir ja suolainen eli roquefort-keksi toimivat mielestäni tässäkin. Kello repii kuitenkin jo yliaikaa ja pitäisi olla ties missä, niin loppumaistelu jäi vähän hätäiseksi.

Seuraavalla kerralla on vuorossa "juomien luonnehdinta ammattilaiseen tapaan". Ehkä sitä viinien makusanastoa saisi siellä aivoon. Pääsemme myös olueen.

*Alko ei kai lain tai minkä lie säännön takia saisi promotoida tai nostaa esille yksittäisiä (alkoholi)tuotteita, joten osallistujia pyydettiin olemaan mainitsematta tarkkoja brändejä yhteydessä valmennukseen. Koska periaatteessa se kai katsottaisiin sitten Alkon masinoimaksi brändin esilletuomiseksi. Mitenkään muuten ei paha alkominati rajoittanut mitä heistä saa sanoa, joten foliota voi raottaa siltä osin.

**Jos ihmisten tästä asiasta käymää keskustelua yhtään tunnen, niin "harmaan sävyjä" on varmaan kahden viikon sisällä tulkittu täysin avoimeksi ja ylistäväksi kannatukseksi. Internetissä kun ei jumalauta mitään nyansseja suvaita.