Kerrosvoileipä ja olut, osa 14 - Afgaaniburgeri (suomi-versio)

Vielä kerran outoja itämaan keksintöjä, ennen kuin palaan voileipien emämaiden klassikoihin. Kuten nimestä voi päätellä, Afganistanilaisten kehittelemä katuruoka-annos nimeltä afgaaniburgeri eli kansainvälisesti afghani burger tai kabuli burger, miksikä tätä nyt haluaa sanoa. Suosituksi tullut ilmeisesti kuitenkin vasta naapurimaassa Pakistanissa, jos wikipediaa uskoo.

Ennen kuin joku huutaa, että tämähän on wrap eikä mikään sandwich, niin palataanpa näiden juttujen kerrosvoileipä- eli sandwich-määritelmään: "siinä on täytteet kahden leipäpalan (tai avatun sämpylän tai vastaavan) välissä ja se on syötävissä käsissä pidellen". Leipäkäärö on "vastaava".

Nimestään huolimatta afgaaniburgeri ei ole burgeri. Se on enemmänkin häiriintynyt hybridi, jossa yhdistyy hodari, burrito ja brittiläinen chip butty. Pohjana käytetään afgaanileipää, joka on sellaista kohottamatonta lättyä, jonkalaista syödään ympäri pallon vähän eri muodoissa. Afgaaniversio on kai jotain intialaisen naanin ja rotin välistä.

Tähän mättölättyyn ängätään kasa salaattia/vihanneksia, ranskalaisia perunoita ja jotain lihaa. Maustetaan afgaani-masalalla, chutneyllä ja muilla soosseilla kuten ketsupilla, chilikastikkeella ja majoneesilla. Kuten tavallista näissä street food meiningeissä, ainekset vaihtelevat villisti. Se mikä pysyy on leipä, ranskalaiset, masala ja chutney. Proteiinina näkyisi olevan yleisimmin jonkinlaisia nugetteja tai nakkeja.

Kuten näissä leipäparituksissa on melkein kaikissa käynyt ilmi, niin leipä oli jälleen hankalin hankittava. Valmista ei myyneet etnisetkään ja hölmönä en keittiöremontin yhteydessä tullut asentaneeksi joka kodin perustyökalua eli tandooriuunia, niin että olisi voinut kotona tehdä. Niinpä alistuin käyttämään kotimaista vaihtoehtoa: rieskaa. Siis ei oikeaa rieskaa (tm) vaan sellaista mitä Lapissa rieskaksi väittävät.

Täytteeksi salaattia, ranskalaisia ja nakkeja. Videoilla käytetyt nakit vaikuttivat suorastaan tympäisevän normaaleilta, joten en hirveästi kikkaillut. Sen verran tuumasin, että Afganistanissa tuskin possusta tehdyt nakit maistuu, joten hommasin lammasnakkeja. Reinin Lihan lammaskrakovaa tarkemmin sanoen. 

Afgaanimasalaan eli mausteseokseen löytyi internetistä resepti jos toinenkin. Päädyin sellaiseen, johon oli ainekset sopivasti kaapista. Viisi osaa juustokuminaa ja kaksi osaa jokaista näistä: kaneli, neilikka, kardemumma, musta kardemumma ja mustapippuri. Musta kardemumma on erikoinen vähän savuinen ja kamferinen mauste, löytyy etnisistä. 

Sooseiksi nappasin ketsuppia ja srirachaa, sekä toki paljon olennaisemmin roimasti minttu-korianteri chutneyta, jota ostin tietenkin Rashmi's Desi Zaikasta. Tuopillisen intialaisen ruuan parituksistakin tutulta Rashmilta voi nykyään ajoittain ostaa mm. juurikin chutneyta. (Ei kaupallista yhteistyötä. Rashmi on ystävä ja kehumisen arvoinen ihan ilman mitään kytkyjä. :) )

Tämä ei oikeastaan mitään reseptiä sen ihmeemmin sitten tarvitsekaan. Kasaa kamat rullan keskelle: salaatti, lämpimät ranut ja nakit pinoon ja soosit päälle. Ripottele masalaa sinne tänne väliin. Rullaa kiinni ja kääräise paperiin.

Kuten muissakin islamilaisissa maissa, Afganistanissa on sattuneesta syystä vähän heikko olutkulttuuri. Jostain muualta joutui etsimään juomalle innoitusta. Tuo ranskalaisten laittaminen leivän väliin on jotenkin niin brittiläisen mauton idea, että mieli veti sinne päin oluen suhteen. Kuuntelen myös juuri englannin historiaa kirjana ja siksikin afganistanissa on brittisointuja. Niinpä täysin ei-kulinaristisista imperialistis-historiallisista syistä nappasin tähän pariksi bitteriä! Suomen paras bitter, peninkulman kaulalla, on Sonnisaaren Hereford. Niinpä sitä.

Melkoinen paketti tämä leipä. Chutney ja mausteet tuovat hyvin vahvaa intialaista tunnelmaa. Lammasmakkara tuuppaa sitä vähän lähi-itään päin, salaatti raikastaa ja tuo rousketta. Lisäksi ranskalaiset tuovat oman uniikin miksi helvetissä kukaan laittaisi leivän sisään ranskalaisia -kulmansa kokemukseen.

Bitter toimi yllättävänkin hyvin. Humala katkeroineen nappaa kiinni mausteista ja yrteistä ja puree runsaampien rasvojen ja perunoiden läpi. Makeampi ruskea maltaisuus luovii makkaroiden parissa oivasti ja tekee kombon jälkimakuun pehmeän laskun. Chilin kanssa olut ei meinaa jaksaa, mutta tässä paketissa on sen verran monta kulmaa, että liekö mikään olut siihen täysin täsmää.

Tuomio:

Afgaaniburgeri + Bitter



Ei paskempi!