Tein Olutpostiin 4/2018 jutun ammattilaisten ja muiden olutalan touhottajien ennustuksista vuodelle 2019. Ajattelin, että tekisin omasta näkökulmasta samantapaisen blogiin, jossa tila ei käy vähiin ja voin puhua posmottaa suuni puhtaaksi. Ennustusten sijaan päätin kuitenkin esittää toiveita. Samasta aiheesta oli jo Facebookin olutryhmissä keskustelut, mutta mitäpä sitä ei blogimuotoon vääntäisi.
1. NEIPA-buumi on vauhdissa, olisipa se jo ohi
Tässä nyt on vähän oma lehmä ojassa, mutta niinhän toiveissa yleensä. En näet ikinä rakastunut tähän sameaan, superhedelmäiseen ja usein vähäkatkeroiseen uuteen oluttyyliin siinä määrin kuin kaikki muut tuntuivat rakastuneen. Siihen on monia syitä, päällimmäisenä se, että se on useammin pahaa kuin hyvää. Kun se on hyvää, se on todella herkullista. Tuntuu vain, että massiivisella kuivahumaloinnilla tunnutaan useammin pilaavan kuin parantavan olutta. Niitten seasta sen hyvän löytäminen on työn ja tuskan takana ja sitten kun se onkin hyvä, niin sitä ei enää näe toiste missään.
Toinen sameiden ipojen tuoma "ongelma" on, että etenkin asioissa edellä olevista Amerikasta ja Briteistä on kuulunut ääniä, joiden mukaan sameat ovat monessa paikassa (pubissa, baarissa, panimossakin) syrjäyttäneet sen varsinaisen amerikkalaisen IPAn. Toisin sanoen suunta on ollut se, että jos menee baariin, niin hanassa on kymmenen NEIPAa, mutta ei yhtään perinteisempää IPAa. Sen verran kova on sameuden hinku ihmisissä tätä nykyä. Toivottavasti kyseessä on vain joku harhakuva, mutta Pete Brown tästä ainakin taisi valitella. Enemmän katkeran kirkkaan IPAn ystävänä en erityisemmin arvosta tätä suuntausta.
Toki vain muutama vuosi sitten tilanne oli juuri päinvastainen, kun superkatkeroitua west coastia piti olla joka paikassa. Sitten ylitarjontaan kyllästyttiin. Suomessa ei ainakaan baareissa ole tilanne ihan niin paha, vielä.
Ei tyylissä itsessään sinällään mitään vikaa ole, kiva lisä oluiden kirjoon. Mutta jos nyt olisi tämä into piukeana oleminen jo nähty?
2. Saisivatpa oluen ystävät reinheitsgebot-herätyksen
Ei, ei, en vaadi "puhdasta" olutta. En ole mikään puhtauslakimaanikko, mielestäni olutta saa maustaa ihan millä tahansa. Se on olutta, kunhan se on käymisteitse maltaasta valmistettu. Jotkut mausteet, esim. kahvi vahvassa stoutissa, ovat hyvin usein erittäin herkullisia. Mutta toivomukseni on, että se uusi kuuma peruna, se uusi siisti juttu, olisi "puhdas" olut.
Ensimmäinen syy on se, että maustaminen on mielestäni kovin helppo, matalimman aidan konsti tehdä "erilaista" ja "innovatiivista" olutta. Toki uuden todella hyvin toimivan makuyhdistelmän luominen on hyvä asia, ei siinä mitään, mutta rehellisesti sanoen useimmiten tuntuu siltä, että motiivi on toimivan makuyhdistelmän sijaan ollut joko "no nyt on vitun outoa" tai "lisättiin perustyyliin hedelmä, kun haluttiin erilaista ja ei keksitty mitä muuta ihmiset joisi". Sanon tämän ihmisenä, joka on ollut ideoimassa passion-hedelmällä maustettua pale ale -firmabisseä. Kukas koiraa kalikalla älähdyttäisi, jos ei koira itse.
Kyynisemmin katsoen se on myös erityisen helppo keino tehdä "uusia" oluita, joita olutharrastajat nykyään eritoten hakevat. Tee gose- tai pale ale -pohja ja lypsä sekaan kaupan hedelmähylly yksi hedelmä kerrallaan: Täppääjille 50 uutta bisseä. Jokainen rajoitettuna kertaeränä toki. Lisää vähän laktoosia ja kas, milkshake-versiot lisäksi.
Okei, liioittelen ja yksinkertaistan, mutta ymmärtänette pointin. Tehdään tämmöisiä perustyylin maustamisia, kun voitaisiin kehitellä hyviä juttuja ihan niillä neljällä perusaineellakin. Yllä mainittu NEIPA on itse asiassa virkistävä poikkeus ja hyvä esimerkki siitä, miten oluesta saa edelleen irti uusiakin juttuja ihan puhtauslain sisällä leikkimällä.
Koska jopa craft-panimot liikeyrityksinä pyrkivät tekemään välillä rahaakin, ne tekevät oluita, joille on tilausta. Limsan makuisille soureille ja suklaapirtelö-stouteille on. Siksi toivonkin, että me oluenjuojat saisimme jonkunlaisen herätyksen, joka puskisi panimot tekemään jännittäviä oluita nimenomaan mahdollisimman simppelein aineksin. Oluita, joista tiskillä oluthyypiö voi intoilla, että "et usko mitä tässä oluessa EI ole!" Selkein "iskulause" sille linjalle olisi vanha tuttu reinheitsgebot, niin saksalaista ja kirjaimellisesti vanhanaikaista kuin se onkin. Maustettuja voisi tietenkin edelleen tehdä jos siltä tuntuu, hyviähän nekin voivat olla. Ne eivät vain olisi enää niin päheä juttu.
No nyt sitten joku sanoo ristiriitaiseksi kun halusin juuri sen tähän kuvioon uppoavan NEIPAn loppumaan. Enkä halunnut. Halusin NEIPA-buumin loppumaan. Mielummin hypetän lähes kaikki oluttyylit mahdollistavaa valmistusfilosofiaa kuin yhtä tyyliä.
Jöötiä tulee. |
3. Oppisivatpa
Edelliseen laatua käsitelleeseen sessio-kirjoitukseen liittyen toivoisin, että kotimaiset pienpanimot heräisivät toden teolla. Pienpanimot ovat ymmärtääkseni tehneet töitä laadun parantamiseksi, mutta ainoa viite tähän omasta näkökulmasta on, että kesän SPO-kilpailuissa tuntui taso nousseen ainakin niissä pöydissä, joissa olin. Aikaisempina vuosina on ollut paljon enemmän kuraa, tänä vuonna hillitymmin. Kaupassa sitä ei sitten ole niinkään huomannut.
Ikävä kyllä pelkään, että asiaan herätään todenteolla vasta siinä vaiheessa kun panimoita alkaa rytisemään alas. Ehkä. Kun stressi painaa ja firma on menossa nurin, voi toki olla, että kyky keskittyä laadun tekemiseen on entistäkin heikompi. Paskamainen noidankehä se. Toki laatu ei ole ainoa tekijä panimon menestyksessä, mutta kyllä se merkittävä on.
Isoilla panimoilla on ikävä kyllä paikka hyökätä siihen väliin, niillä kun on se laatupuoli kondiksessa. Anekdoottina, välipäivinä join Olvin IPAn, joka oli jäänyt appivanhempien nurkkiin kesältä. Se oli lähemmäs vuoden vanhaa ja silti raikkaampi ja pirteämpi kuin suurin osa paljon tuoreempina maistamistani kotimaisista pienpanimo-ipoista. Jotain tarttis tehdä.
Omasta mielestäni nuo maustetut oluet nimen omaan tuovat sitä kauan kaivattua erilaisuutta tähän olutkulttuuriin. Yksi niistä useista syistä miksi juomme pienpanimoiden mallaspirtelöitä, on juurikin se erilaisuuden halu. Valitettavasti, kaupan hyllyt notkuvat täynnä samoista aineksista, samoilla tekniikoilla tehtyjä oluita eri panimoilta. Perus lager on jo nähty, mutta laitetaan sekaan rosmariinia ja saadankin jo aivan uusi ulottuvuus tähän perinteiseen oluttyyliin. Tavallisia saisoneitakin löytyy pilvin pimein, mutta eräs rohkea panimo (Brew By Numbers) esimerkiksi keksi maustaa sen muun muassa kurkkumehulla ja se olikin sitä kauan toivottua erilaisuutta. Uudet pienpanimot aloittavat tuomalla markkinoille perus IPAn tai jopa rohkeasti portterin, mutta miten ne erottuvat noista sadoista muista tämän tyylilajin oluista? Kyllä ravintoloissakin käytetään mausteita ruoassa, jotta saadaan ateriasta tehtyä ainutlaatuinen elämys.
VastaaPoistaHyvä lista, josta olen pitkälti samaa mieltä. Omalta toivelistaltani löytyy vielä lisäksi tynnyrikypsytys-buumin loppuminen. Alkaa olla jo melko hankalaa löytää uusi Imperial Stout, jota EI olisi tynnyrikypsytetty. Kyllä tynnyrikypsytettyjäkin oluita maailmaan mahtuu, mutta liika on liikaa.
VastaaPoista