Humalagraavattu lohi (Hoplax - Huopalahti)

Osaan englantia verrattain hyvin, mutta ruotsia melko huonosti. Luultavasti sen tähden piti kuulla kuulutus "Huopalahti - Hoplax, juna jatkaa Leppävaaraan." miltei 1000 kertaa, ennen kuin hokasin siitä jotain: Kuten kaikki tietävät, hop on englanniksi humala(kasvi). Lax on puolestaan ruotsiksi lohi. Hoplax on siis tavallaan "humalalohi". Vähän niin kuin gravlax eli graavilohi. Humalalla graavattu lohi? Siis ei mikään olutmarinoitu vaan ihan raa'alla humalalla tärvelty pala suolakalaa. Kuulostaa hirveältä, mutta...

Satunnaisia ja typeriä tajunnanvirrasta puskevia ideoita on ihan turha saada, jos niitä ei välillä toteuta. Kaapeissani oli suolaa, sokeria, valkopippuria ja humalapellettejä (kokonaiset kävyt olisivat varmasti parempia, mutta eipä ollut niitä nyt). Siivu lohta mukaan kaupasta ja graavaukseen. Googlailin suomeksi ja lontooksi, mutta en löytänyt olemassaolevaa reseptiä. Käytin siis ihan perus-graavilohen reseptiä, josta korvasin tillin humalapelleteillä, joita vähän tuhnasin pienemmäksi morttelissa.

Tämän verran annostelin per puolikas.
Enemmänkin olisi voinut laittaa.
Annostelu oli aika vaikeaa. En ole erityisemmin humalalla maustanut mitään muuta kuin olutta. Mielessä pyörivät monien itseäni pätevämpien varoitukset siitä, miten humalan katkeruus lyö helposti ruuassa yli. Humalapelletit tuottavat melkoista mujua olutta pannessa ja pölyä muuten käsitellessä, eli pelletiksi puristettu kama on hyvinkin hienojakoista ja siten helposti vieläpä aika ärhäkkää. Miten paljon sitä nyt laittaisi? Yksi graavausresepti käytti tuoretta kuusenkerkkää desin. Jos olisi tuoretta humalankäpyä, olisin käyttänyt sitä ohjenuorana, mutta nyt jauhetun ja kuivatun yrtin kanssa toimiessa päätin käyttää vajaan ruokalusikallisen pellettejä. Hieroin sitä paksummalle puolelle kalaa enemmän, toiselle vähemmän. Luultavasti käsille menee, mutta menköön, tuumasin. Teen tämän nyt, niin ei tarvitse muiden tehdä.

Humalalajike oli muuten parhaat päivänsä nähnyt (parasta ennen 12/2014) East Kent Goldings.

Valmis tuote
Lohen suolaus meni jonkin verran yli ja sitä piti nauttia melko pieninä siivuina, mutta humalan aromi tietyllä tavalla toimi ja oli paljon miedompi kuin odotin. Tiettyä ruohoisuutta maussa oli, ensimmäinen mielleyhtymä oli vastaleikattu nurmikko, Tarjosin lohta pelailemaan tulleille kavereille, joilta irtosi muutama täsmäkommentti myös.

"Sellainen metsäisyys tässä on. Puun takaa haettu."
"Onhan tässä ehkä jonkinlainen joku."


"Jos kokeilisi terästää tätä vähän chilil.... ja niin tosiaan
poistin purkista sirottimen eilen. Baitövei."
Humalaa olisi voinut laittaa enemmänkin, koska maku on melko mieto. Vastaavasti liiallinen suolaisuus vähän hukutti sitä alleen. Pintasiivuissa, joissa humalaa oli vihreästi näkyvissä ja pippuriakin selkeästi, yhdistelmä toimi paremmin ja palasissa oli aika miellyttävä tunnistettavan brittihumalainen maku, johon valkopippuri täräytti kivasti lisämaustetta. Olisin silti mielummin varovainen kuin riehakas humalan suhteen, ettei pilaa koko kalaa nurmikoksi. Katkeruutta humalasta ei mitenkään merkittävästi mielestäni irronnut*. Maistelin toisen kerran mallasvaihtokaupalla hankkimani (Pate Pesonius & Co. valmistaman, kiitos vain sinne) amber ale -kotioluen kanssa. Mitään mullistavaa komboa siitä ei syntynyt, mutta hyvä olut + ok lohi. Ei se ihan vikaankaan mene.

Ei hoplax mitään mullistavaa superherkkua ole, mutta ei missään nimessä pahaakaan. Kyllä tätä toistekin voisi tehdä. Ehkä teenkin seuraavan kerran kun saan vähän tuoreempaa humalaa käyttöön. Vähemmän suolaa, enemmän humalaa.

*Edit: Nyt vasta tajusin. Ei tietenkään irronnut katkeruutta, kun eihän humalaa keitetty. Tyhmä minä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.