Markkinoinnin ytimessä: Karhu Platina

 


Käväisin lähikaupassa. Olutosastolla oli pakko hörähtää ääneen. Sinne oli kasattu hyllynpäätyyn valtava keko yhtä uutta olutta irtotölkkeinä ja monipakkauksina. Yksi tölkki oli nostettu kunniajalustalle lasin alle ikään kuin taideteoksena, punaiselle matolle, VIP-narujen taakse. Karhu Platina.

Naurahtelun jälkeen sikisi ensimmäisenä syväluotaava ajatus: "Mitähän helevettiä nyt taas?" Punaisen maton edessä  lattiateippaus vastasi kysymykseen. "Se parempi lager - kylmäsuodatettu poikkeuksellisen raikkaaksi". Sitten pääsi huokaus. 

Huokaus syntyi siitä turhautumisesta, että ilmeisesti suurpanimoiden markkinointi tai näkemys ei ole kehittynyt mihinkään viime vuosisadan kultavuosista. Lagerin kylmäsuodattamisen korostaminen on niin läpeensä 1990-lukulainen viritys, että jos kornin esillepanon yhteydessä olisi soinut Army of Lovers, en olisi ihmetellyt yhtään. 

Kylmä- tai "jää"suodatus alle nollassa asteessa on siis vain yksi tapa kirkastaa olut tekovaiheessa, mutta koska jääkylmä huurteinen olut on myyvä mielikuva, kylmäsuodatuksen esilletuomista käytetään ikään kuin luomaan mielikuva erityisen viileästä ja raikkaasta oluesta. Erilaiset "ice"-brändätyt, yleensä ekstrakevyet ja ohuet, kylmäsuodatetut versiot lagereista olivat ilmiö joskus 30 vuotta sitten, mutta jopa Bud Ice Light feidattiin myynnistä 2010 niiden mentyä pahasti muodista. 

Karhu Platinassa ei "ice"-sanaa sentään viljellä, mutta promotekstit ja brändin ilme puhuvat vahvasti kylmäsuodattamisen ja erityisen viileän raikkauden suhteesta. Koff siis palautti tämän markkinoinnin muinaisjäänteen takaisin. Mutta ei siinä vielä kaikki! Samaan hengenvetoon markkinointiin on yhdistetty toinen läpeensä väsynyt ja puhkikulutettu idea: Otetaan ihan tavallinen olut ja puhtaasti markkinoinnilla, esim. punaisilla matoilla ja lasikuvuilla, myydään se jotenkin erityisen hienona premiumtuotteena. Tölkin sisältöhän on tunnetusti olutmarkkinoijalle lähinnä esteenä matkalla harhaanjohtamisesta valehteluun. Energiakriisi, ydinsodan uhka ja kylmäsuodatettua superpremium-olutta. Voitaisko nyt ihan oikeasti tulla takaisin tälle vuosisadalle? Meillä oli täällä ihan kivaa jo.

Mitäs tästä oluesta nyt sitten meille kerrotaan?

"Uudenlainen"

Vanhanlainen on.

"Ensiluokkainen lager"
"Maku on poikkeuksellisen selkeä ja raikas."

Jää nähtäväksi.

"Kylmäsuodatettu poikkeuksellisen raikkaaksi." 
"...salaisuus piilee jäisen viileässä kahden miinusasteen kylmäsuodatuksessa, joka viimeistelee oluen huurteisen virkistäväksi."

Kun ei se suodatus sitä raikasta. Ja sitäpaitsi oluen "viimeistelee huurteiseksi" jääkaappi


Maistetaanpa siis. Mitä? Joo, tottakai ostin tölkin. Ei kai noin kornia markkinointia voi jättää testaamatta!

Yltä voinee päätellä, että odotukset ovat aika matalalla. Niitä ei erityisesti kohota se, että kun laitoin esillepanosta kuvan instagramiin, olutta jo maistaneet kertoivat heti, että ihan hirveä tuote. Noh, yritän nyt kuitenkin olla mahdollisimman neutraali.

Olut oli hämmästyttävästi kylmäsuodattamisesta huolimatta ihan lämmin kun se huoneenlämpöisestä hyllystä ostettiin. Viimeistelin sen siis huurteiseksi omalla high-tech-laitteistollani.

Täysin kristallinkirkas, odottamattoman tumman kultainen. Odottelin vanhojen ice-oluiden tapaan tosi vaaleaa tuotetta. Toki Karhun brändiin kuuluu vähän se Karhun muita peruslagereita tummempi väri. 

Maltaisen makea tuoksu, humalaa ei ihan hirveästi irtoile tuoksun puolelle. Humalina on kuulemma Karhun perus-Saaz ja lisäksi vähän modernimpi Citrakin löytyy. Hakemalla sitä Saazin mausteisuutta tuoksusta vähän tulee, mutta ei humalia ainakaan aromihumalointiin ole tärvätty. Raikkautta uupuu, päinvastoin vähän tunkkainen tämä oikeastaan on.  Aavistus jopa liuotinta tuoksussa. 

Kuiva ja kevyt olut rungoltaan, mutta ei mikään vetinen onneksi. Maussa pientä leipäisyyttä ja Citrakin pääsee sitruksineen esille. Sitä kaivataankin, sillä kevyt liuotinmainen alkoholi ilmestyy makuunkin ja ei tee sille mitään palveluksia. Katkerot käväisevät juuri näyttäytymässä, mutta jälkimakuun niitä kaipaisi paljon lisää.  

Kokonaisuus jää aika "peruslageriksi", mitä nyt pieni sitrushedelmä piristää. Ironista kyllä, se mitä tämä epätoivoisesti kaipaisi on juuri raikkaus. Eli se mitä kovaan ääneen tässä toitotettiin olevan erityisen paljon. Ei ole selkeä, eikä raikas. Puhumattakaan poikkeuksellisesta.

Markkinoida voi kuulemma kusettamattakin, mutta hirveän hankalaa se tuntuu olevan.

(ei, tämä blogipostaus ei ole maksettua sissimarkkinointia, tämä on varoitus)

Kommentit

  1. Erinomaisesti arvioitu. Juodessani kyseistä olutta ja samaan aikaan lukieassani tätä, kyseinen arvostelu osoittautuu täysin yhteneväiseksi omaan arviooni. Peruskalja on peruskalja, koreista vaatteista ja markkinoinnista huolimatta. Tokkopa jää pysyväksi myyntituotteeksi.

    VastaaPoista
  2. Miten helvetissä kukaan jaksaa ulista mistään näin antaumuksella. Jaksoin lukea ensimmäiset 5 lausetta. Mene töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käyn välillä ulkona, niin ei happi lopu ja hyvin jaksaa. Enemmän kyllä ihmetyttää, miten joku jaksaa ulista siitä, että joku jaksaa ulista, kun voimia ei ole yhden kappaleen lukemiseenkaan. Mene kouluun, siellä oppii lukemaan pidempiä tekstejä, niin voi sisäistää jutusta sen pihvinkin eikä vain päätellä jotain viidestä lauseesta.

      Poista
  3. Mahtava viihdepläjäys joka sai hymyilemään! Todella nautittavaa lukea kirjoitusta, jossa huumori, makuasiat ja kylmät faktat kohtaavat ilmiömäistä äikkähandlausta. Ja itsekin siis ostin just äsken ekan tölkin tätä Platinaa ja siksi täällä Googlen vinkkaamana. Niin ja olen mycket lot samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ja kyllä jäi tää biseshooffeni kertakokeiluksi.

    VastaaPoista
  4. Kyllä, hyvin jäsennelty olut-arviointi, missä arvioitiin itse oluen makuakin :D
    Oma kokemus tähän Platina-Karhuun perustuu 98% itse olueeseen, eikä markkinointiin ja väitän tätä olutta oikeasti raikkaaksi. Suoraan Alepan kylmäkaapista nautittuna, läheisen puiston penkillä. Toki sanat "platina ja kylmäsuodatus" eivät voi olla maistumatta, ainakaan alitajuntaisesti, mutta punaiset matot ja ballerinat tulivat eteeni vasta äsken, kun yritin googlettaa, että mitä se kylmäsuodatus oikein on tai tarkoittaa. Eikä se ole vieläkään oikein auennut...

    VastaaPoista
  5. Ihan ok perus käsikauppalageria. Näitä on turha arvostella. Moni arvostelee ja ostaa helvetin kalliita ”artesaani”oluita, mutta maku niissä on yleensä hiivainen ja kesken käynyt, mutta hei, eihän perus pentti-insinööri voi sanoa kaikelle kansalle, että bulkkia sitä itsekin tulee juotua. Tasaista laatua saa, kun ostaa suurpanimoiden ”paskaolutta”. T. Sitä itsekin juon, kalliit ”erikoisoluet” saavat mum puolesta jäädä pienmyymälöiden hyllyyn keräämään vuodikerta-arvoa. M.O.T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menikö pointti la-su yönä klo 1.00 ohi niin, että humahti? Kun olut markkinoidaan jonain peruslageria selvästi parempana niin miksi sitä on turha arvostella osoittaakseen, että se on just sitä peruslageria?

      "Bulkki" on ihan hyvää virheetöntä lageria, ei tosin kovin mielenkiintoista tai elämyksellistä. Saahan sitä juoda, sille on paikkansa. Ei sen juomisesta niin kovaa alemmuudentuntoa kannata kuitenkaan kokea, että tarvitsee ruveta sepittelemään itselleen tarinoita siitä miten kalliimmat oluet on kaikki paskaa ja kaikki kuitenkin juo vain bulkkia.

      Poista
  6. En ole maistanut olutta, mutta samaa mieltä markkinoinnista. "Karhu Platina – se parempi lager." Ok, perus Karhu on sitten loogisesti "Se huonompi lager"? Kiitos mainostoimisto👏

    VastaaPoista
  7. Et voi olla huono TV mainos, tosi tylsä, eikä sovi oluen mainontaan. Luettelette monta nimeä...jne

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.