Tuopillinen 10v - Aika tauolle

Tuopillinen täyttää 10 vuotta. Siksi laitan sen ja itseni oluttelakalle hetkeksi. Lyhyesti: Tuopillinen on nyt tauolla puoli vuotta. Tarkemmin alla. Tämä ei ole mikään lopetusilmoitus, eikä myöskään hetken päätös tai joku uuden vuoden lupaus. Kirjoitin ensimmäisen version tästä postauksesta jo aikoja sitten.

Siitä enemmän alla, mutta ensin...


10 vuotta olutblogauttelua!

Jösses. Enpä uskonut, että jaksaisin kirjoitella kymmenen vuotta oluesta. Niin vain kävi. 

Homma alkoi oikeastaan siitä, että olin tikannut oluita useamman vuoden. Kirjoitin juodun oluen nimen aina vihkoon ja sitten täydensin niitä myöhemmin exceliin joskus tunnin, joskus viikon viiveellä. Tästä johtuen "kommentti"-sarake tuppasi olemaan aika epämääräistä luettavaa. Halusin opetella kuvaamaan olutta paremmin. Olin huomannut, että kun teksti menee julkiseen levitykseen, sen ottaa enemmän tosissaan, vaikka yleisöä ei oikeasti olisikaan. Siksi blogi, parasta harjoitusta. Yllättäen tälle sitten löytyi muitakin lukijoita kuin kolme kaveria säälistä, vaikka ei nyt mistään suursuosiosta voikaan puhua.

Aloitin blogin kun olin saanut tuhat maistettua olutta täyteen. Se oli pullamössönuoriso kuulkaa silloin paljon kovempi juttu kuin nykyään. Kaupassa oli kaksi bitteriä ja kolme dunkelia ja hyvissäkin baareissa miltei samat hanat vuodesta toiseen. Kauppaan piti polkea ylämäkeä molempiin suuntiin ja pubiin pääsi vain hiihtämällä kesät talvet. Ja meillä sentään oli helppoa. 80-luvulla kuulemma piti itse kävyillä savustaa jos rauchbieriä halusi. Nykyään kerää varmaan ensimmäisen tonnin pelkästään parin sopivan baarin ja verkkokaupan valikoimista vuodessa, jos haluaa. Näytekoon annoksiakin myyvät, baarissa maistelulaudalle asettelevat tai verkkokaupasta kotiin kantavat, kaatavat suuhun panimon tarinan bassoäänellä laulaen, pyyhkivät suupielet ja pyytävät anteeksi jos läikyttävät. Kyllä ennen oli huonommin.

Noh, nostalgiapaatos sikseen. Ensimmäisten blogivuosien aikana paitsi opin paljon lisää oluesta, törmäsin myös oletukseen, että koska pidän blogia, niin joko a) olen asiantuntija tai b) pidän itseäni asiantuntijana. Kumpikaan ei oikein pitänyt paikkaansa, vaikka toki olin jo useamman vuoden harrastanut ja siksi harhaluulossa, että oluesta tiedänkin jotain, kun tiesin vähän enemmän kuin kaverit. Noh, se oikeastaan ajoi vain sitten perehtymään asiaan oikeasti vielä paljon paremmin. Nykyään olen saavuttanut sitten ehkä sen vähän vanhemman harrastajan ymmärryksen, että tiedän miten vähän oikeastaan tiedänkään. 

Blogin fokus on vuosien varrella muuttunut pois päin arvioista muihin teksteihin. Pisteetkin hävitin taannoin Reittausblogin esimerkin innoittamana, koska toisaalta niitä oli hankala antaa ja toisaalta pisteet vievät huomion siitä mitä sanotaan.

Blogimaailma yleisesti on muuttunut myös. Ensin se muuttui matti meikäläisten kirjoittelusta niin räikeään tuotehuoraussuuntaan, että bloggarista tuli synonyymi ilmaisen tavaran perässä juoksevalle ääliölle. Tuotenäytteitä kyllä tuli pyytämättäkin ja tulee toisinaan edelleen, mutta onneksi Suomen olutblogeissa tähän anelusuuntaan ei (käsittääkseni) kovin isolla volyymillä lähdetty. Silti joskus oli vaihe, että vähän hävetti sanoa, että pidän olutblogia. Oletus oli heti, että itken seuraavaksi jossain yksityisviesteissä ilmaista tavaraa ja "kaupallista yhteistyötä". Sittemmin blogit on jo syrjäytetty alustana, sillä tuotevaikuttajat ovat instassa, tiktokissa ja snäpissä. Hyvä näin. 

Käsittämättömin asia bloggaamisessa muuten on, että vaikka blogeja on ollut olemassa yli 20 vuotta, niin sanasto on edelleen ihan epämääräistä. Olenko bloggaaja, blogaaja, bloggari, bloggeri vai kenties blogisti? Onko tämä kirjoitus postaus, bloggaus, blogaus, blogi, juttu vai artikkeli? Onko toiminta bloggaamista, bloggausta, blogaamista, blogausta, blogittamista vai plokkeroennintynkee?* 

10 vuoden kärkipostaukset

Suosituin Tuopillisen postaus kymmenessä vuodessa on ollut vuoden 2017 "Maailman ensimmäinen keskustankielinen olutarvio!" Se lähti pienimuotoisesti viraaliksi. Se sai alkunsa jostain silloisesta kaupparajan nostoon liittyvästä keskustelusta, jossa erityisesti keskustan edustajat puhuivat helvetin ärsyttävästi koko ajan viinasta kun laki koski vain mietoja alkoholijuomia. Postauksena se oli tosi nopea heitto ja lopulta aika hölömö, sillai positiivisella tavalla, mutta näköjään osui aikanaan sopivaan vitsihermoon.

Eniten positiivista palautetta ja kiitosta olen saanut alkuaikojen 2014 "kalevalamuotoisesta" Panimo Hiiden Iku-Turso-oluen arviosta. Se ei kyllä ole mitään aitoa kalevalamittaa nähnytkään vaan täysin "korvalla" tehty runolaulu. En ole pitänyt sitä itse niin hyvänä kuin moni on kehunut, mutta kyyyyllä se yllättävän hyvin rullaa, nyt kun vuosien jälkeen uustuorein silmin katsoo.

Itselleni mieluisimpia ovat matkapostaukset, koska niitä tulee joskus luettua itsekin uudestaan ja muisteltua matkaa. Vähän niin kuin lomakuvia katselisi. 2014 Varkaus/Jyväskylä -reissu ja 2016 kesän GBBF-reissu Lontooseen (etenkin osa2) ovat ehkä omia suosikkejani. 2017 kevään matka Kööpenhaminaan tuotti myös hyvän kirjoituksen vaikka näin jälkiviisaasti siinä esitetyt tulevaisuuden visiot eivät olleet kovinkaan oikean suuntaisia. Aliarvioin hazyn nousun pahasti.

Mutta niin, mennäänpäs siihen taukoasiaan.

Jaa, siis mikä tauko? 

No oluttauko! 

Olen harrastanut olutta aktiivisesti lähes kahdeksantoista vuotta, kirjoittanut siitä olutblogia kymmenen. Touko/20 - Syys/21 välillä kirjoitin ja taitoin (ja osin kuvitin) olutkirjan. Siinä samalla onnistuin jollain ilveellä tekemään n. 90 postausta blogiin ja kirjoittamaan seitsemään Olutpostin numeroon erinäisen määrän juttuja. Tämän kaiken ohella luin olutkirjoja, kävin yhdellä olutmatkalla ja muutamaan otteeseen tuomaroimassa ja tietenkin tein siinä sivussa ihan normaalia päivätyötäni. Oluthommat söivät lähes jokaisen sunnuntain, yli puolet lomista ja muutakin vapaa-aikaa. Lokakuussa kun kirja oli paketissa, olin aika kypsä.

Minulla ei ole mitään erityistä intressiä tehdä olutkirjoittamisesta päivätyötä. Ensinnäkin siksi, ettei se oikeasti ole mahdollista tämän kokoisella kielialueella ilman, että tekee kahta ja puolta miljonaa olueen liittymätöntä kirjoitushommaa tai kirjoittamiseen liittymätöntä oluthommaa siinä rinnalla. Siihen on syynsä miksi Suomen olutskenessä pyörii useita ns. "monitoimihenkilöitä". Toisekseen motiivi moiseen puuttuu siksi, että tämä on paljon mukavampaa harrastuksena.

Aloin siksi visioida taukoa olutasioista jo joskus vuosi sitten. Että jos ei kirjoittaisi, ei lukisi, eikä seuraisi somea oluesta. Alkoi myös olla enenevissä määrin monella tapaa sellaisia negatiivisiä fiiliksiä** koko olutharrastusta ja olutskeneä kohtaan, että tauko vaikutti kaikin puolin terveeltä ratkaisulta. Sellaisia huonoja merkkejä, joiden lopussa häämötti parin vuoden päässä jonkinlainen olut- burn out.

Aloin jarrutella jo syksyllä, kun ei tässä onneksi kukaan ole komentamassa. Kirja valmistui lokakuussa, joten iso kivi vierähti olkapäiltä siltä osin. Siitä huolimatta tauko tuntui kutsuvalta. Niinpä ilmoitin ajoissa Olutpostille, että en aio kirjoittaa ainakaan alkuvuoden -22 lehtiin mitään. Unohdin kaikki muut olutsuunnitelmat tammikuun lopulta eteenpäin. Blogin someineen pitäisin hiljaisena. Kirjoittelin loppuvuodesta blogiin oikeastaan vain kellarintyhjennysjutut ja alkon pruuvit. Ihan kiva niitä oli tehdä, mutta vähän oli kipinä hukassa. 

Siitä tähän päivään: Pahin fiilis onneksi väistyi jo sillä loppusyksyn ja talven jarruttelulla. Tammikuussa oluesta kirjoittaminen on alkanut tuntua taas ihan oikeasti mukavalta ajatukselta. Olen taas lukenut olutuutisia mielenkiinnolla ja puoliksi innostuenkin. Silti, tauon tarve ei ole hävinnyt, eli se pidetään.

Ikävä kyllä kirjan julkaisu siirtyi syksystä keväälle, joten se sotkee tätä taukoni puritaanisuutta. Siitä lisää alla.

All in 

Edeltäviltä riveiltä ja niiden väleistä voi tietty huomata, että sisäinen ärsytys on ja on ollut lähinnä olueen liittyvässä mitättömässä soopassa, mutta ei varsinaisesti oluessa itsessään. Oluthan on hyvää, silloin kun se on hyvää. Mutta tein sen kohtalokkaan virheen, että rupesin ajattelemaan. 

Niin. 

Muuten

Eikö sille oluelle itselleenkin ole tullut ehkä vähän turtuneeksi tässä kipotellessa, haistellessa, maistellessa, juodessa, ryystäessä, dokatessa, testatessa ja analysoidessa? En ole varmaan 23 vuoteen ollut kerralla yli puoltatoista kuukautta juomatta olutta. Miksipä ei pistetä sitä samaan kieltäymyksen bonuspakettiin? 

Ei, tämä ei ole mikään raittiussäätö, aion edelleen nauttia muita päihteitä kuten viiniä. Sen sijaan olutta en, edes alkoholitonta. Haluan vähän unohtaakin miltä mallas ja humala juomamuodossa maistuvat.

Siksi tämän postattuani nautin hartaudella yhden ESBin (ulkona riehuvan keuhkoruttohelvetin vuoksi ikävä kyllä kotona). Sitten menen lähes totaaliselle oluttauolle n. puoleksi vuodeksi. Kuten sanottua hyppäsin tosiaan pois Olutpostin toimitusneuvostosta jo syksyllä. Myös Suomen Olutseuran hallitukseen varajäsenenä osallistuminen hiipukoon, ellei ole pakottavaa tarvetta kokouksissa, se kausi on katkolla muutenkin parin kuukauden päästä. En kirjoita blogiin tai muihinkaan medioihin, en seuraa olutsomea, en käy uutuusesittelyissä ja enkä juo olutta. 

En siis missään nimessä lopeta, mutta otan tauon ja mietin vähän miltä kulmalta nämä hommat jatkossa kiinnostaa. Syntyykö tästä jotain uusia ideoita ja tulokulmia? Tiedä hänestä.

Niin se kirja

Tauko on lähes totaalinen, sillä kirjan ilmestyminen viivästyi, joten sen vaatimia muutamia hommia aion hoidella. Olettaen nyt, että julkaisu sattuu huhtikuuhun niin kuin kustantaja alustavasti on povannut. Itsehän en sellaisia detaljeja tiedä.

Ts. tulen postaamaan kirjasta muutamaan tarkkaan harkittuun someen ja muilla tavoin ehkä promoamaan sitä.

Ai onko tyhmä idea olla kirjan ilmestyessä tauolla? Tietenkin on, mutta siinäpähän on. Jos nimittäin joku on pohjaan asti tylsää, niin se, ettei ikinä toteuta tyhmiä ideoitaan. Jotkut parhaista ideoistani ovat olleet aivan räjähtävän idioottimaisia!

Sometappo

Halusin tauon eritoten olutsomesta, mutta muuta somea en halunnut siinä samalla hävittää, niinpä piti käsipelillä tyhjennellä olutaiheiset seurattavat sun muut. Ja huh huh, että olikin aika tavalla tavaraa. Olen lopettanut tällä viikolla seuraamasta...

294 facebook-sivua tai ryhmää, muutaman ryhmän tosin vain laitoin hiljaiseksi kun en halua pyrkiä niihin uudestaan sitten tauon jälkeen. 

204 instagram-tiliä.

247 twitter-tiliä. 

ja kirsikkana kriekin päällä 3 subreddittiä plus muutamat slack- ja whatsapp-kanavat.

Eli yhteensä n.750 juttua, enkä ole edes mikään himosomettaja. Tietenkin erittäin paljon päällekkäisiä  näissä kun jostain syystä ihmisen pitää nähdä joka asia joka somen kautta. Merkkasin huvikseni montako näistä on sellaisia, joita ehdottomasti haluan seurata sitten tauon jälkeenkin. Kahdeksankymmentä, eli noin kymmenesosa.  Kyllä some on sontaa täynnänsä kuulkaa.

Olihan noita kertynyt. Untappdin tikkailutilin suljin jo vuosia sitten, uutta tiliä olen käyttänyt täysin epäsosiaalisesti vain baarien listojen tsekkaukseen toisinaan, joten sille ei tarvitse tehdä mitään. TikTokia ja Snapchatia en onneksi ole koskaan kestänyt katsella ja pahan mielen anonyymin Jodel-juorusaastan poistin aikoinaan ensimmäisen kokeilun jälkeen. Poistakaa tekin.

Tuntemiani olutalan ihmisiä ja harrastajia en sentään ruvennut somekavereistani häätämään. Jotkut tosin olivat instassa tai twitterissä jonkun edustamansa olutjutun kautta, niin sitten oli vähän hankala päättää, mutta jotkut niistäkin (esim. muut olutblogit) laitoin jäähylle. Ei mitään henkilökohtaista.

---

Kiitos kymmenestä vuodesta. Älkää karatko. Nähdään taas elokuussa?

---

PS: Facebookissa ja Instagrammissa on muuten niin hankala irroittautua kaikesta, että tekisi mieli samantien tuhota tilit ja lähettää Zuckerbergille kuva lepakon perseestä. Instassa osa unfollow-komennoista ei vain yksinkertaisesti pitänyt, etenkin jos yritti selaimen kautta tehdä. Erityispisteet jo puolitoista vuotta sitten lopettaneelle kaljakori.fi -blogille, jonka instaseuraamisen lopetin yhteensä viisi kertaa ennen kuin asia hyväksyttiin.

*Oikeat vastaukset ovat tietysti bloggaaja, postaus ja bloggausta, mutta heikommat sielut käyttävät noita vääriäkin

**Joka toinen päivä tekee mieli ampua aurinkoon Untappdisaatio, äiä-juntit överimaustetut pastryt ja -sourit, viidettä vuotta täydessä stasiksessa olevat trendit, pseudoinnovaatioiden ylistys, kuukauden hypen yliarvostus ja klassikkojen aliarvostus, nolla-ansioilla hypetys, jeesusteleva craftelitismi, idiootit, tekemällä tehdyt muka-harvinaisuudet, aivan naurettaviksi ilman kestäviä perusteita nousseet hinnat ja ne nöyrästi nyökytellen hyväksyvät harrastajat, äärihintojen seuraksi tullut infantiili rahankäytöllä brassailu, "sijoittajien" persnahoilla auringonlaskuun ratsastavat panimot sekä ennen kaikkea keskinkertaisten mitäänsanomattomien, ideaköyhien ja osaamattomien panimoiden pysähtymätön tulva. Näiden kaikkien ehkä pitääkin vähän ärsyttää, mutta ei niin paljon, että vituttaa koko skene.

Kommentit

  1. Hahah, tietenkin juuri äsken löysin tänne! Mutta onhan tässä savottaa lueskella nuita vanhojakin postauksia, hieno meininki. Kirjakin alkoi kiinnostella! Hyvää taukoa, semmoset on välilä enemmän ko paikallaan! -Jaana

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.