Hazyn perilliset

Ympäri maailmaa, pienten panimoiden sermeillä erotetussa "toimistossa", seitsemännen laadunvarmistuskierroksen jälkeen, juuri panimon markkinointiosastoksi "palkattu" harjoittelija saa neronleimauksen: Meidän pitäisi keksiä uusi oluttyyli! Oltaisiin se OG paikka, mistä sitä saa.

Silloin panimon uumenissa uumenista kuuluu klonkkumainen käkättävä nauru kun panimon panija kapuaa esiin kypsytysastioiden alta ja ilmoittaa, että kyllä, Aarre on oleva heidän. Hän on yrittänyt sitä ennenkin, mutta koskaan ei kannata lopettaa, sillä hänen suurin haaveensa oli nimen jääminen historiankirjoihin Josef Grollin, Anton Dreherin, George Hodgsonsin, Bert Grantin ja John Kimmichin viereen. Vielä jonain päivänä siellä lukisi "Einari Pullamäki, oluttyylin keksijä."

Tämä on, uskokaa tai älkää, keksitty tarina, mutta kun katselee olutskeneä, ei ilmeisesti kovin kaukaa haettu. Viimeisinä vuosina on yritetty keksiä seuraavaa IPAa kuin toimivaa armeijaa Venäjällä. Uskoisin, että tämä juontaa juurensa jotenkin hazy IPAn eli tutummin NEIPAn noususta. NEIPAhan on periaatteessa vain variaatio amerikkalaisesta IPAsta. Juuri kun kaikki alkoivat olla kyllästyneitä joka paikkaan tunkeutuneeseen IPAan, tuli vähemmän katkera ja helpon mehuinen NEIPA ja valtasi esikuvansa esimerkin mukaisesti joka paikan. Jenkki-IPA itsessään oli oikeastaan vain variaatio APA:sta ja APA tavallaan jenkkitulkinta bitteristä. Näinhän nämä kehittyy.

Joten nyt sitten yksi jos toinen on tekemässä omaa IPA-variaatiotaan, josta sitten tulisi se uusi tyyli. Ongelma on oikeastaan siinä, että tämä ilmoitetaan suureen ääneen juuri silloin kun perusteita uudeksi tyyliksi ei olisi. Panimot haluavat olla seuraava Alchemist, joka "keksi NEIPAn", mutta niiltä tuntuu menneen ohi, että Alchemist ei koskaan öyhkännyt tehneensä uutta oluttyypiä. Se vain teki omasta mielestään hyvän amerikkalaisen DIPAn, joka sitten nousi suosiossa ja jota alettiin imitoida ja kohta joku huomasi, että "Hei, Vermontissa tehdään tommosia erikoisia sumu-ipoja. Pitäskö niille antaa oma nimi, niin niihin olisi helpompi viitata?" 

Koska sitähän "oluttyyli" lopulta on. Se on kuin musiikkigenre: lyhenne, jolla kuvataan tietynlaista tyylillistä kokonaisuutta. Nimi keksitään, koska sitä on hyödyllistä käyttää, kun ei kukaan jaksa selittää pitävänsä "Erityisesti voimakkaasti humaloiduista olusta, mutta ei kaikista niistä, vaan niistä joissa on tosi voimakas aromihumalointi, mieto katkerohumalointi ja ovat sellaisia mehumaisia". Oluessa paikannimet ovat yleisiä. New England IPA. Kölsch. Pilsner. Tai kuvaavat nimet. Dunkel tarkoittaa tummaa. Hefe-weizen on hiivavehnä. American pale alessa on vähän molempia. 

Pointti on, että tyylin nimi syntyy varsin luonnollisesti. Tietenkin joku sen keksii, mutta se on enemmänkin ehdotus jossain sivulauseessa tai lehtiartikkelissa kuin harkittu markkinointikampanja. Sitten se leviää hiljalleen.

Jos tarkastellaan paria näistä tyrkkytyyleistä mitä viime vuosina on ollut: Brut IPA, Cold IPA ja Mountain IPA.

Brut IPA on käytännössä IPA, jonka teossa on käytetty entsyymiä, joka käyttää siitä todella kuivan. Näin saadaan todella helposti juotava ja kevyt, mutta silti vahva IPA. Keksittiin San Franciscossa 2018 ja oli pari kuukautta uusi hitti ympäri maailman kunnes hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Onko se tyyli? Tämä on uusista ehkä eniten oikeasti tyyli, mutta aika rajalla sekin on, että onko siinä jokin oikea pointti. Makunsa puolesta se usein vain vähän vetiseltä IPAlta. Vähän kuin keino tehdä 8% IPA, joka maistuu 5% IPAlta. Nippa nappa hyväksyn sen itse alalajiksi, kun siinä kuitenkin on tavallaan uniikki valmistusmenetelmä. Tämä ei myöskään käsittääkseni pyrkinyt omaksi tyylikseen niinkään panimon halusta kuin uuden IPAn nälkäisen kansan ja median tarpeista.

Cold IPA on kylmässä käytetty IPA. Aluksi tästä puhuttiin vain, että se on pohjahiivalla viileässä hyvin kuivaksi käytetty olut, jossa on maissilla tai riisillä kevennetty runko ja kuivahumaloitu.  Oluen kehittänyt panimo markkinoi (edelleen) sitä uutena oluttyylinä ja siitä on kirjoitettu jonkinlainen manifestikin. Ongelma on, että cold IPA kuulosti lähes tismalleen India Pale Lagerilta eli IPAlta joka on pintahiivan sijaan käytetty pohjahiivalla viileässä. Sittemmin speksiin on ilmaantunut tarkennuksia, niin kuin että se voi olla myös joko pohjahiivan lämpimässä päässä, tai pintahiivan viileässä päässä käytetty. En ole aivan vakuuttunut siitä, miksi nämä pienet erot tekisivät siitä jotain muuta kuin tarkemmin määritellyn IPAn tai IPLn.  Etenkin kun lopputulos ei edes maistu mitenkään erilaiselta. Eniten tässä ehkä ärsyttää keksijän into inttää siitä, että ihan oikeesti tää on hei uus juttu.

Mountain IPA on ilmeisesti Coloradon Odell-panimon joko keksintö tai vähintään paljon puskema. Odell on iso, kooltaan usan top 25:ssä, craft-panimo, joten missään takahuoneessa keksitty juttu tuskin on kysesssä vaan ihan markkinointitiimin tekosia. Tämä onkin kaikkein älyttömin näistä. Tyyli on speksattu niin, että jos vain sen speksin lukee, ihmettelee ensiksi, että siis miten niin tämä ei ole NEIPA? Kunnes tajuaa, että samassa yhteydessä on määritelty NEIPA uusiksi. Helppohan se on väittää keksineensä jotain uutta, jos väittää toista samanlaista juttua erilaiseksi.

---

Ajatusleikkinä: Puhutaan oluen sijaan vaikkapa kynistä ja IPAn sijaan lyijykynistä. 

Hazy IPA on lyijykynä, jonka lyijyn grafiittiin on tullut valmistaessa erityinen rakenne, joka tuottaa erityisen pehmeästi värittävää jälkeä. Se on hieno yhteensattumus, muut haluavat kopioida tätä uniikkia sumulyijykynää ja sen lyijyrakennetta.

Brut IPA on lyijykynä, joka näyttää 2B:ltä, tuntuu kirjoittaessa 2B:ltä, mutta kuluu ja sottaa kuin 6B. Onhan se näppärä keksintö, mutta tarvitaanko sellaista kynää?

India Pale Lager taas on lyijytäytekynä, koska siinä on ominaisuuksia sekä lyijykynästä ja kuulakärkikynästä.

Cold IPA on taas on kuulakärkikynämäiseen ulkokuoreen tehty kynä, jossa on vaihtolyijyt, mutta se on aina tismalleen 10,5cm pitkä ja punainen. Kaikkien mielestä se on lyijytäytekynä, mutta sen "keksijä" ilmoittaa näkyvästi, että eipäs ole vaan se on kyijytäytelynä, aivan eri juttu koska se on 10,5cm ja punainen. Voihan sen toki sillekin tarkkuudelle määritellä, mutta tarvitaanko sellaista määritelmää?

Mountain IPA taas on sellainen erityisen pehmeästi värittävä uudenlainen sumulyijykynä, mutta sen keksijä ilmoittaa, että eipäs ole, koska heidän lyjykynkä tehdään aina puusta ja grafiitista, siinä missä ne tavalliset sumulyijykynät tehdään aina metallista ja epätoivosta, vaikka ei tehdäkään.

Joten jos ajattelit keksiä uuden oluttyylin, niin älä. Tee mielummin joku jännä olut. Jos se on siitä tyyliytyäkseen, niin kyllä se tyyliytyy.

Kommentit

  1. Nojaa, IMO noissa Cold Ipoissa on ollut enemmän särmää kuin Neipoissa, riippuen toki maistelijasta. Makumaailmat on tunnistettavampia ja juotavuus on parempi. Omaan suuhun Neipat maistuu kaikki samalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisepa uudestaan. Pointti ei ollut että cold IPA olisi maun puolesta jotenkin huonoa vaan että se on turha nimike. Vastaavaa olutta on ollut jo kauan olemassa nimellä India Pale Lager. -Tuopillisen Jouni (jonka kommenttikirjautuminen ei edelleenkään toimi...)

      Poista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.