Parit tilausöölit: CoolHead Futurice Console Cowboy / Tuju Pien Hoi Sie




Arvio-backlogiin oli jäänyt kaksi tilausolutta, joten käsitelläänpä samassa rytäkässä.

Console Cowboy 
CoolHead Brew, Suomi
NEIPA
5,5%

Ensimmäisenä IT-firma Futuricen Console Cowboy NEIPA, joka on teetetty ehkä valtakunnan kovimmalla NEIPA-myllyllä eli Tuusulan CoolHeadilla. Sain tölkin Tuopillisen baarikierrosten Viralliselta Kuvaajalta, joka on Futun palkkalistoilla. Itsehän työskentelen kilpailijalla, mutta en anna sen häiritä. Olut on olutta.

Komia sarjakuvamainen etiketti ja William Gibsonin klassiseen Sprawl-trilogiaan (tai ehkä vain Neurovelhoon) viittaava kyberpunk-nimi. Pointsit siitä. Suomennetun version lukijat tuntenevat termin vähän hölmömpänä "konsolijockeyna".

Vähän kyllä ihmettelin Futun ratkaisua teettää NEIPA firmabisseksi. Onhan se trendikästä, mutta juoma on vanhaa jo elokuussa. Tosin vielä enemmän ihmetytti kun NEIPA-vastainen Virallinen Kuvaajakin ilmoitti, että ihan hyvää siitä tuli. Sain oluen suurin piirtein samoihin aikoihin kun se oli toimitettu, eli hyvin tuoretta kamaa on. 5,5% vahvuutena.

Maistoin oluen juhannuksena samoissa mökkiolosuhteissa kuin Lumi Brewingin tuotokset. Samea ja keltainen on, tyylinsä tapaan. Tuoksussa paljon makeahkoa hedelmää. Aprikoosia ja sitruunaa, myös raikasta havuisuutta. Kuusenkerkkää.

Pehmeä, kevyt, raikas ja hedelmäinen olut. Erittäin juotava. Maku on oikeinkin NEIPA-mehuisaa. Sellaista vähän käynyttä sekamehua, kevyellä ananas-twistillä. Loppumaussa säväys mausteista pihkaa. Katkerointi on hyvin mieto, peräkärry puuttuu.

Oikein asianmukainen ja maukas NEIPAhan tämä on. Vahvuutensa takia vähän turhankin kepeä, sellainen 7-8% tekisi tästä upean. Käytännön syistä firmabisset pitää kuitenkin melkein aina jättää kauppavahvuuteen (ne pitää muuten ostaa Alkon kautta ja kuka sitä souvia jaksaa, ei kukaan).

---


Hoi Sie 
(Pien meets Brewer meets Art #1)
Panimoyhtiö Tuju, Suomi 
Sour Ale, maustettu
5,0%

Toiseksi sitten Olutkauppa Pienen ja lahtelaisen Tuju-panimon yhteistyö Hoi Sie. Tämä on Pienen "Pien meets Brewer meets Art" -sarjan ensimmäinen tuotos. Sarjan idea on hieno ja ehdottoman kannatettava: Pien antaa panimolle "taiteellisen vapauden" tehdä juuri niin outo ja kokeellinen olut kuin panimo haluaa. Panimon ei tarvitse välittää siitä onko outoudella vientiä, sillä Pien ostaa koko erän. Käväisin ostamassa pullon julkaisupäivänä.

Vaikka usein valitankin turhanpäiväiseksi käyvän kikkailun yleisyyttä, on kokeiluilla toki paikkansa. Tämänkaltaisen vapauden kautta panimo voi aidosti kokeilla isompaa kokeellista erää, eikä vain yrittää jotain myyvää gimmickiä. Toivoisin, että tällaisen kautta voitaisiin tehdä esim. erikoisempia hiiva-, mallas- ja prosessileikkejä, eikä vain outojen mausteiden lisäilyä.

Ensimmäiseen on tehty kuitenkin juuri sitä. Tosin mausteiden "outous" on melko kotimaista: Kolmella eri havupuulla maustettu hapanolut. Kuusta, mäntyä ja katajaa.

Aika ruma on. Mujuisen oloinen likainen oranssihtava väri. Tuoksu on ensikosketuksella melko gosemainen. Korianteria ja tiskirättiä. Mutta lisäksi paljon havua, raikasta metsäisyyttä. Ginimäiseksi yltyvää katajaisuutta.

Maussa greippimehuista fiilistä, vähän makeuttakin. Monitahoista havuisuutta, kuusenkerkkämäinen raikkaus nousee ylimmäksi. Erittäin raikas happamuus tukemassa. Todella hyvää ensi kosketuksella!

Enemmän juodessa olut vähän kärsii. Käytetystä kaurasta huolimatta olut on vähän löysän lötkö, eikä happamuus ole niin purevaa, että tulisi toiselta puolelta vastaan Happamuus yltyy kyllä kovemmaksi, mutta se ei ole purevaa vaan mattaisesti kasvavaa. Pääosin silti hyvinkin positiivinen kokemus. Havut toimivat erinomaisesti ja metsämeininki on amerikanhumalasta tulevaa jännempää.

Tämä jakanee mielipiteitä. Maistiaiset ottanut avovaimo ilmoitti, että "Ensimmäinen hapanolut, josta en tykkää." Olutmuistini syövereistä kaivoin tosin, ettei hän tykännyt Rittergutsin original gosestakaan. Voi olla, että oluesta tulee gosemainen tiskirättipohja läpi vahvemmin kuin monesta nykyisestä limpparigosesta.

Kommentit