Blogista ja arvioinnista

Arvioijasta on hyvä tietää jotain taustoja, jotta tietäisi miten maut osuvat kohdalleen. Olen suurin piirtein vuodesta 2004 olutta aktiivisesti harrastanut mies, blogia olen pitänyt vuoden 2012 alusta. Olin maistanut 2015 keväällä reilun parisen tuhatta erilaista olutta, kun lopetin laskemisen*. Teen myös kotiolutta harvakseltaan, milloin aikataulu antaa myöten.

Blogi on puhtaasti harrastusprojekti (ensisijassa kirjallinen sellainen), enkä ole minkään sortin panimo-, ravintola- tai media-alan ammattilainen tai yritä sellaista esittää. (Harrastuneen) kuluttajan horinoita puhtaasti rakkaudesta lajiin siis. Tällä ei myöskään tienaa pennin jeniä, joten mikään purjeveneen hankinta ei blogin kirjoituksista ole kiinni.

Juon oluet festareita ja maistinkeja lukuunottamatta aina kokonaisina. Olut kun on tehty pääasiassa juomaksi, ei "maistoksi". Pieni iloinen hiprakka voi kuulua oluenjuonnissa positiivisesti asiaan, onhan kyseessä alkoholijuoma. Blogiin en silloin yleensä kirjoita kuitenkaan.

Pidän lähes kaikenlaisista oluista, mutta jotkut ovat tietenkin lähempänä sydäntä kuin toiset.

Olen aika anglofiili ja monet lempioluistani löytyvätkin briteistä. Pidän toffeisista bittereistä, irkkuredeistä, skottialeista ja barley wineistä. Fuller's ESB on ikuinen suosikki, Theakstonin Old Peculier myös. Porterit ja stoutit nautin mielummin pyöreinä ja tuhteina mallastyynyinä, kuin ohuina paahteina.

Muuten arvostan eritoten baijerilaista lageria ja aromikasta itärannikon IPAa, hamuan belgialaisia hapanoluita ja rakastan saisoneita. Orvalilla saa minut aina paikalle ja hellesini nautin mieluiten litran annoksina. En ole belgeihin niin hullaantunut kuin monet, mutten saa niistä näppylöitäkään.

Jos jostain en oluessa pidä, niin banaaniset hiivaesterit eivät usein ole mieleeni (joskus se tosin yllättää ja toimii). Niinpä en ole erityisen kova banaanisen hefe-weizenin ystävä ja isänmaan petturina sahdista en useimmin välitä lainkaan, vaikka olen sellaistakin sahtia juonut, josta olen tykännyt.

Modernissa pienpanimomeiningissä arvostan luovaa hulluutta ja ennakkoluulottomuutta, mutta myös vankkaa ammattitaitoa ja tietämystä siellä pohjalla. Hill Farmsteadin panimomestaria vapaasti lainatakseni: "Opettele ensin panemaan hyvä stout, ennen kuin teet chili-suklaa-stoutin."

Arvioin oluet lähtökohtaisesti tyylin mukaan. Joskus on toki oluita, jotka eivät oikein asetu kauniisti mihinkään tyyliin ja silloin pisteyttäminen on asteen luovempaa. Hinta/laatu-suhdetta en yleensä ota huomioon, ellei se ole erityisen halpa tai erityisen räävittömän hintainen. Kaikki poikkeukset pyrin mainitsemaan kyllä tekstissä. En myöskään pisteytä mitenkään hampaat irvessä.

0/5
+ Ei positiivista
- Selkeitä virhemakuja ja -tuoksuja tai täydellistä luonteettomuutta, mauttomuutta tai törkeä epätasapaino maussa. Oluen halventamista. Halu kaataa olut viemäriin.

1/5
+ Ei merkittäviä virheitä. Ns. "bulkkisuuden" eli pienen pahvisuuden/metallisuuden suvaitsen.
- Mitäänsanomaton tai pahasti epätasapainoinen. Epämiellyttävä. Ei mielellään joisi toiste.

2/5
+ Ei virheitä tai jos on, eivät merkittäviä ja positiiviset puolet kompensoivat niitä. Voisi juoda ehkä toistekin, jos tilanne sattuu.
- Tylsä. Ei luonnetta. Jää tyylissään heikoksi esitykseksi.

3/5
+ Hyvä olut. Tyylinsä mukainen, virheetön ja maukas. Joisi mielellään toistekin
- Ei kuitenkaan nouse mitenkään merkittävästi esiin massasta, omaa luonnetta ehkä puuttuu.

4/5
+ Tyylissään erinomainen, maukas ja vaikuttava olut. Oluella on selkeästi oma luonteensa ja ryhtinsä. Joisi ehdottomasti toistekin.
- Ei juuri valitettavaa, mutta ei nouse oluena kirkkaimpaan kärkeen. Puuttuu jokin lopullinen säväys.

5/5
+ Tyylissään täydellinen tai liki täydellinen. Oluena (tyylistä viis) loistava. Luonteikas, sävähdyttävä, erittäin positiivisesti mieleenjäävä. Matkustaisi epäröimättä kyseenalaiseen laitakaupungin baariin, jotta voisi juoda toistekin.
- Ei huonoja puolia.


*Sellaista 200-300 uuden oluen vuositahtia se on ollut viime vuosina, jos haluaa laskea ajankohtaan X.

Kommentit