Sessio #4: Suomi vs. Muut

Ölmöngerin asettama aihepiiri nelossessiolle (5,5% ?) aiheutti pohdintaa pääkopassa ja pohdinta alkoi aiheuttaa ahdistusta. Suomalainen vastaan ulkomainen olut? Mitä on suomalainen olut? Sanavalinta on mietitytti, nimittäin "suomalainen" ei ole sama kuin "kotimainen". "Kotimaisessa" (domestic) oluessa, maasta riippumatta, on aina hyvät puolensa. Se on tuotettu lähempänä, se on luultavasti tuoreempaa, jne. Samoista syistä vielä parempi juttu on "paikallinen" (local).

Mutta "suomalainen" vaatii selvää kansallista, jopa nationalistista kulmaa. Oma asenteeni sellaiseen on kaksisuuntainen. Toisaalta pidän arvossa paikallisia, kansallisiksikin miellettyjä perinteitä kuten nyt vaikka perinneruokia. Toisaalta suomalaisuuden henkselinpaukuttelu on vastenmielistä ja pitkälti 1800-1900-luvulla harkiten rakennettuun legendaan perustuvaa. Puhumattakaan ikäviä piirteitä ottavasta heimomentaliteetista. D.Stanhopea lainaten "Nationalismi vain opettaa sinut vihaamaan ihmisiä, joita et ole koskaan tavannut ja tuntemaan ylpeyttä asioista, joihin sinulla ei ollut osaa eikä arpaa." 

Siksi on jotenkin hankala puhua "suomalaisesta" oluesta, koska... onko sellaista? Sahtiharrastajat ovat nyt jo puolivälissä vihaista palautetta, mutta jos rehellisiä ollaan, hyvin lähelle vastaavaa maalaisolutta tehdään ympäri Skandinaviaa ja Baltiaa. Sotien jälkeen sahtiin keksitty leivinhiiva on ehkä uniikki kulma joka sahdin erottaa muista vastaavista, mutta jos leivinhiiva tekee aidon sahdin, niin Suomessa juotiin vaaleaa lageria ennen sahtia. Ja toisaalta toiseen suuntaan katsoen (koska jos nyt ruvetaan heimoutumaan, niin heimoudutaan nyt sitten heimoihin asti) sahti on elävänä perinteenä enemmänkin hämäläinen kuin suomalainen. Vaikka ulkoapäin katsoen kyseessä toki on suomalainen perinneolut, Savossa tai Lapissa se on aika vieras juoma. Niinpä oikeastaan koko Suomen juomana sitä on Suomesta katsoen hankala pitää, vaikka sellaiseksi sitä on kovasti tarinana rakennettu. Menestyväksi kansainväliseksi olueksi sahdista ei ole, koska se ei säily.


Jos unohdetaan sahti, niin voiko suomalainen olut olla samalla tavalla kansallinen ilmiö kuin vaikkapa brittiläinen tai saksalainen olut on? Eli paikallisten tekotapojen ja mieltymysten mukaan syntynyt "olutperhe"? Ei oikein, koska ei sellaista täällä ole täällä koskaan päästetty syntymään. Suomessa kai olisi voinut olla teoreettinen mahdollisuus johonkin vastaavaan perinteeseen kuin suurissa olutmaissa. Suomihan olisi voinut olla esim. jonkinlainen baltic porterin suurmaa, mutta kieltolaki ja sen jälkeinen rajoituspolitiikka käytännössä murhasivat ajatuksenkaan mistään sellaisesta. Perinteiset, historialliset olutmaat ovat asettuneet sopivasti omiin koloihinsa, eikä niiden joukkoon enää tässä vaiheessa historiaa oikein ole tunkeminen. Superkonnektoituneessa nykymaailmassa uuden paikallisiin tapoihin ja mieltymyksiin perustuvan jutun syntyminen on kovin tiukassa.

Edes yksittäisiä kansainvälisiä klassikko-oluita meiltä ei löydy. Suomessa on yksi klassikko-olutbrändi ja se on Koffin Porter, mutta mitään perinteikästä kansainvälisesti menestynyttä klassikkoa ei löydy. Ei edes "modernia klassikkoa", vaikka sellainen olisi kai teoriassa mahdollista. Klassikoissa ulkomaat voittavat mennen tullen.

Paikallista olutkulttuuria on kaivettu puolihaudasta
muuallakin. Sekään ei ole suomalainen ominaisuus.

Katsotaan sadan vuoden päästä uudelleen. Kuka tietää, ehkä siitä sahdista tai jostain muusta kehkeytyy vähän paremmin hyllyssä seisomista kestävä alueellinen juttu, joka kasvaa huimaksi.

Moderni pienpanimokiima, tai ns. "craft-buumi" puolestaan on monipuolisuudessaan ironisesti lähes identtistä joka ainoassa maassa. En ole nähnyt, että Suomessa tai missään muussakaan maassa uusissa craft-panimoissa olisi mitään erityisen uniikkia kulmaa verrattuna muiden maiden vastaaviin. Humalat tilataan ulkomailta, hiivat ja erikoisemmat maltaat myös ja ne mitkä tilataan Lahdesta eivät isommin eroa ulkomaiden vastaavista. Paikallinen vesikin säädetään usein tyylille sopivaksi. Joskus laitetaan joku tyrni tai havu sekaan jos oikein kotimaisia tunnelmia haetaan, mutta useimmiten ei. Oluttyylit ovat samoja kaikkialla, sillä kiitos internetin samat trendit leviävät maailmanlaajuisesti, oli se trendi milloin IPA, milloin gose tai NEIPA. Aineksissa ei ole yleensä mitään erityistä, eikä tyyleissä, eikä valmistusmenetelmissäkään. Kyseessä on täysin globaali internet-ajan ilmiö (ja sellaisena kyllä aika mielenkiintoinen).

Myyttinen "suomalaisuus" craft-panimoissa jää siis Hiisi-panimon kansantarustosta otettujen nimien tasolle: pintasiloksi. Ei mitään sen syvempää varmasti haetakaan, eikä tarvitsekaan. Oikeastaan parempi näin. Osa kansainvälistä trendiä. Sama jätkä, eri verkkarit. Lähinnä touhun "kypsyys" on eri tasoilla eri maissa. Esim. Jenkeissä ja Tanskassa buumi alkoi aiemmin, siellä elinkaari on eri vaiheessa.

Craft-panimoita Suomessa(kin) perustetaan hirveää kyytiä, vaihtelevalla kokemuksella ja osaamisella. Kymmenestä uudesta panimosta ehkä yksi on hyvä, yksi ihan läpipaska ja loput jotain siltä väliltä. Niinpä joskus kuulee väitettävän ja itsestäkin toisinaan tuntuu, että ulkomailla tehtäisiin laadukkaampaa kamaa ja jotenkin osattaisiin tehdä olutta paremmin. On ulkomailla toki historiallisesti laadukkaiden tuotteiden avulla pitkään selvinneitä panimoita, mutta craft-buumin tuotosten osalta tässä on uskoakseni lähinnä maahantuonnin aiheuttama tosi/harha.

Harhaosuus tulee siitä, että kaikki kotimaiset pääsevät kotimaassa enemmän tai vähemmän tarjolle, siinä missä ulkomaisista oluista maahantuoja valitsee useimmiten niitä hyvien panimoiden tuotteita. Eli toisin sanoen tuontioluissa on ylimääräinen laatufiltteri välissä (ei se aina toimi, mutta kuitenkin). Tosiosuus tulee siitä, että näissä asioissa subjektiivinen todellisuus muodostuu tarjonnasta, oli se miten harhainen kuva kansainvälisestä tilanteesta tahansa. Tuntematonta kotimaista olutta ostaa Suomessa rehellisesti sanoen yleensä enemmän pelko perseessä kuin tuontikamaa*. Ihan sama tosin pätee tuntemattoman ruotsalaisen oluen ostamiseen Ruotsissa.

Toisaalta jos nyt tähän belgialaiseen kaupan sinällään
tasokkaaseen, mutta vain belgejä sisältävään hyllyyn verrataan,
suomalaisen kaupan hyllyssä on  paljon muitakin oluita kuin
kotimaisia ehkä juuri siksi, ettei vahvaa panimoperinnettä ole
päässyt syntymään.

Ei suomalaisilla oluenpanijoilla kuitenkaan ole mitään erityislaatuista huonousgeeniä, jos nyt ei loistavuusgeeniäkään**. Jokaisen maan olutharrastajat joutuvat kärsimään oman maansa heikkotasoisista panimoista. Ero tulee siinä, että kypsemmissä, buumin huipun ohittaneissa ja/tai pidemmän yhtenäisen oluthistorian omaavissa ns. suurissa olutmaissa, osa huonommista suorittajista on jo kaatunut mahdottomuuteensa ja osa on oppinut virheistään. Tätä liikehdintää on jo Suomessakin.

Yhteenvetona voinee sanoa, että sellaista asiaa kuin suomalainen olut ei oikein ole missään muussa merkityksessä kuin "Suomessa tuotettu" ja klassikot tulevat muualta kuin Suomesta. Maalla on lopulta hyvin vähän väliä, muuten kuin niiden klassikoiden osalta. Mieluiten juon kuitenkin olutta joka on hyvää. Suomessa ostaessa se on maahantuontiharhan ja lastentauteja läpi elävän (toisen) pienpanimobuumin johdosta ikävä kyllä useammin ulkomailta. Muttei toivottavasti kauan.

*Eikä näillä hinnoilla uudelle panimolle yleensä tule annettua kuin yksi, tuurilla kaksi, mahdollisuutta todistaa tasonsa.

**Tähän muuten liittyy joidenkin ihmisten todella ärsyttävä tapa vertailla täysin eri kokoisia maita toisiinsa absoluuttisin luvuin. Jos vaikkapa Britanniassa onkin enemmän loistavia panimoita kuin Suomessa on panimoita yhteensä, niin se nyt johtuu vain siitä, että siellä on yli 2000 panimoa siinä missä Härmässä kolkutellaan sadan rajaa.

Kommentit

  1. Jäin kaipaamaan hyvää artikkeliin mainintaa siitä, että ylivoimainen osuus "suomalaista olutta" juodaan bulkkilagerina. Se on sitä vahvinta suomalaista olutkulttuuria. Itsestäänselvyys joka unohtuu usein. Hyvää pohdiskelua noin muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bulkkia se valtaosa alaskaadetusta oluesta on muuallakin. Belgiaa ja Britanniaa myöten - jälkimmäisessä yleensä vieläpä tuontitavaraa. "Stella Artois on pilannut englantilaisen olutkulttuurin", olen kuulut pariin kertaan sanottavan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.