Hartwall Lahden Erikois IPA


Lahden Erikois IPA
Hartwall, Suomi
IPA, 4,5%  

Hartwall vaihteeksi herätti kuolleista vanhan Mallasjuoman tuotemerkin "Lahden Erikoinen" viime keväänä. Tuli "Erikois Pils", joka oli ihan jees. Lisäksi kerrottiin, että olisi samalla brändillä tulossa myös IPA. Kiinnosti kovasti, nimittäin kolmannen ison vastaus Olvin IPAn ja Koffin APAn muodostamaan "isojen humaloituihin" sieti olla mainio. Eikä vain siksi, että muut, etenkin Olvi, on onnistuneet hommassa melko hyvin. Enemmänkin Harwallin oman maineen vuoksi. Ei nyt niinkään koko kansan parissa, mutta oluthörhöjen näkövinkkelistä.

Hartwall on näyttänyt viime vuodet siltä, että se kovasti haparoiden yrittää saada jonkinlaista tarttumapintaa huimasti kasvavaan "craft"-markkinaan, mutta yrittäminen on kaatunut ymmärryksen puutteeseen. Suoraan sanoen joko asiakasymmärrys/markkinatutkimus on feilannut tai sen tuloksia ei ole ymmärretty. Vissyfirman trendikästä pienpanimoa teeskentelevät viritelmät Polar Monkeys ja Hopventure keskittyivät hyvien oluiden tekemisen sijaan vetävään brändiin, pienellä harhaanjohtamisen sivumaulla. Eihän tässä ole maailmalla kuin ainakin kymmenen vuotta hoettu autenttisuutta kuluttamisen megatrendinä.

Nyt sitten IPA, joka sentään käyttää tuttua nostalgista brändiä. Lapin Kultaan tai Karjalaan ei ilmeisesti uskallettu koskea, niinpä Mallasjuoman Erikoinen sai IPAn. Se ei ainakaan teeskentele olevansa jotain muuta kuin "Lahtelaista" ja isolta panimolta. Voisi sanoa "parempi myöhään kuin ei milloinkaan". Juoma myöhästyi kuitenkin entisestään. Nimittäin IPAnhan piti siis tulla keväällä Pilsin kanssa, mutta ei tullut. Kuulin huhun, että panimomestari ei olisi ollut tyytyväinen tuotteeseen. Mistäpä näitä tietää.

Noh, juuri ennen Hartwallin "erikoisolutpanimon" Mattsonin avaamista ErikoisIPA tuli markkinoille. Lähikaupoissa ei näkynyt, joten meni kuukauden päivät tölkin vahingossa yhytykseen. Olen nähnyt tälle aika tylyjäkin arvioita ennalta, vähän jännitti. Parasta ennen oli 7.9.18, eli vuoden hyllyajalla (?) olettaen tämä oli juodessa erittäin tuoretta (n. kk).

Melko ronskisti sitruksista, pellettisen (vastaleikatun-)ruohoista humalaa tuoksussa. Muistuttaa Koffin APAn raakaa jenkkihumalaisuutta. Paljon muuta tuoksusta ei irtoa, mutta eipä siihen paljoa muuta kaipaakaan tässä lajissa.

Hintelä. Hieman hedelmäinen, makeakin ensi kosketus, joka haipuu nopeasti katkeron alle eikä sitä juuri ehdi ihmettelemään. Lievän rungon puutteen vielä näin miedosssa IPAssa sietää. Veltompia liemiä on ollut kovemmillakin tekijöillä. Mutta se katkerointi. Se ottaa sitten tuopin vajotessa enemmän roolia, kuten pitääkin kun IPAsta puhutaan. Ongelma on vain, että katkerointi on hyvin tunkkaisen pihkainen ja rujo, iloisen raikkaan sijaan.

Puolivälissä tuoppia tuntuu siltä, että joisi hieman epäkeskoista ohutta. Hivenen hedelmäistä, kevyttä vaaleaa alea, jossa on päällä vähän selittelemätön ja pidemmän päälle epämiellyttävä katkero. Meno on kuin patajuopon pahoinpitely: aggressiivinen, muttei osu maaliinsa. Lopputuloksena olut on ihan kiva puoliväliin tölkkiä, mutta sitten lähinnä ärsyttää.

Moitteista huolimatta, en minä tätä nyt ihan syvimpään helvettiin tuomitse. Ihan juotava bisse, menisi saunakaljana, mutta vaikkapa illanvietossa mielummin ei. Ei myöskään männävuosien isojen tyyliin mikään lager uudelleen nimettynä tai hassun niminen juttu johon on näön vuoksi sotkettu kummia mausteita, vaan ihan reilusti pyöreän hedelmäinen ja karheasti humaloitu ale tämä on. Mutta mitä isojen panimoiden maitokauppa-APA/IPA-valikoimaan tulee, kyllä tämä mielestäni heikoimmasta päästä on. Toivottavasti Mattsonilla kehitellään parempaa.

Kommentit