Alkossa oli uutuu... äh kyllä te tiedätte tän kuvion. Syyskuun uutuuspruuvi on maisteltu.
Müncheniläisten Oktoberfest - vertailu
Oktoberfest oluet ovat joka vuosi pitkälti samaa settiä, niin kuin niiden vähän pitääkin olla eli müncheniläisiä festbierejä. Kaikki helposti juotavia n. 6% vahvuisia maltaaseen kenollaan olevia lagereita. Päätin vertailla ne keskenään. Paulanerin Oktoberfestbier puuttui pruuvista.
Spaten on pilsnermaltainen ja makeampi ja pehmeämpi, siinä missä Löwenbrau humalaisempi, vähän mauttomampi ja terävämpi tapaus. Hofbräu sitten jotain näiden kahden väliltä, tosin siinä on myös vähän sokerista makeutta.
Spaten oli myös vähän hapettunut, märkää pahvia irtosi aavistus.
Saimaan Brewer's Special Oktoberfest
Suomalaisiakin Oktoberfestoluita toki on tarjolla, ne eivät yleensä vetele ihan samoilla linjoilla kuin müncheniläiset. Saimaan tuotos on lähtenyt kyllä wieniläismaltaiden ja Magnum/Saaz-humalakombolla perinteikkääseen suuntaan, mutta joku tässä mättää. Tuoksu on aika hedelmäinen. Karamellimallas nyt voi sellaista torttua joskus tuoda, mutta harvoin näin selvästi. Makeahko ja hedelmäinen olut. Maltainen ja aika veltto kokonaisuus.
Prykmestar Oktoberfestbier
Vakka-Suomen versio on selkeän viljainen ja paahtoleipäinen, saksanhumalaisen mausteisen fiiliksen tukiessa. Runsas tunnelma, terävähkö katkerointi, kokonaisuutena oikein miellyttävä. Ei niin helppo vetää kuin sakemannit, mutta jos yhden Oktoberfest-oluen ostaisin niin ostaisin tämän. Jos viisi, niin sitten kääntyisin müncheniläisten puoleen.
Founders PC Pils
Viime kerralta pois jäänyt amöriikkalainen pils yllättää olemalla vähemmän "in your face"-kuin oletin. Sitruksinen, metsäinen, aika marjainenkin humala. Vähän outokin makumaailma jos perinteistä pilsiä ajattelee. Humalavoittoinen, pihkainen, runsaan katkera moderni jenkkipils. Tuoreempana epäilemättä vähän raikkaampi kuin tässä, mutta eipä tämä huono ole näinkään. Foundersiin voi luottaa.
Iso-Kallan Tuhansien Järvien Pils
Muutamaa tuhatta kilometriä lähempää eli Kuopijosta sitten pilsneriä. Tuoksu yllättää edellisen jälkeen olemalla selvästi maltainen ja leipäinen, tukena mausteinen humalointi. Maltaisen alun jälkeen oluen keskimaku jotenkin häviää ja loppuun iskee IPAmainen katkero (67 IBUa). Muutenkin jenkkihumaloiden myötä jää aika IPAmainen havupihkainen tunnelma.
Jandrain-Jandrenouille VI Wheat
Belgialaista vehnäolutta. Suu odotti witiä, mutta tämä onkin enempi amerikkalaismallinen wheat ale. Raikas, runsaan aromihumalainen sitruksinen tuoksu. Limeä, ruohoa ja yrttiä. Pehmeä, hivenen makea vehnäinen ja hedelmäinen olemus. Oikein raikas. Hyvää!
To Øl Mochaccino Messiah Coffee Brown Ale
Tanskalaiset ovat lisänneet kahvia brown aleen. Tuoksussa sitä piisaakin, raakaa kahvinpurua. Siihen kun on lyöty kylkeen voimakas ruohoinen ja sitruksinen humalointi, niin yhteisvaikutelma on lähinnä ärsyttävä. Maun puolesta yllättävän iisi, suklainen olut, jossa katkerokaan ei kovista lukemista (80 IBU) huolimatta liikaa riehu. Loppuun tulee pehmeä kahvisuus. Ilman helvetin vastenmielistä tuoksua voisi olla ihan hyväkin olut.
Sonnisaari Humalaja IPA
Oululaisten Humalaja lie yksi ensimmäisiä kotimaisia NEIPA-henkisyyttä lähenteleviä olusia. Viime vuonna Alkossa ollut erä vietiin käsistä, joten nyt lisää. Huiman runsas greippimehuinen tuoksu, sitrusta ja kilotolkulla muutakin raikasta hedelmää. Pehmeä, "mehuinen" olut, jossa ei ole sitä teemäistä, vähän tanniinisen oloista kitkeryyttä mikä monissa NEIPA-tekeleissä on minua vaivannut. Lempeä ja maukas IPA, numeroista huolimatta.
Saku Antvärk IPA
Citralla humaloitua kamaa etelänaapurin makrolta. Jenkkihumaloista Citralta odottaisi enempi sitrusta, mutta tätä kyllä määräsi enemmän havuisuus vaikka sitruskin toki siellä kuikki. Pehmeähkö, "ihan kiva IPA", jos nyt vähän mitäänsanomaton ja pliisuhko jenkkityylin tyypilliseen mäiskeeseen nähden. Joku outo karkea taustavire tässä on, rikki?
Viikonlopun aikana luin ainakin kahdesta paikasta kehuja tälle ja yhden kerran kaveri tuli oikein kädestä pitäen kertomaan, että nyt on hyvä hinta-laatu-IPA. No onhan tämä Alkon tuotteeksi halpa, pari euroa tölkki.
Brooklyn Defender IPA
Brooklynin New Yorkin ComicConille tekemä olut. Yllätyin heti kättelyssä miten olematon tuoksu tässä on. Metsää lähinnä, jotain yrttisyyttäkin. Ei tullut tsekattua päiväystä, mutta epäilisin, ettei ole tuoreimmasta päästä. Maku on kyllä kohdallaan sitten. Hieno karamellinen maltaisuus katkeroinnin tasapainona. Oikein kiva olut. Muistiinpanovihkoon runoilin olevinani nerokkaasti, että "Karamellinen tuhti IPA, joka ei silti ole tuhti IPA." Yrittäkää siitä tulkita sitten...
Stone Tangerine Express IPA
Tätä ehdinkin yhden bomberin huitaista kotona ihan muuten vain jo viikko ennen pruuvia. Oluessa on mandariini- ja ananassosetta, joten vähemmän yllättäen hyvin hedelmäinen tuoksu. Geneerisen "hedelmän" lisäksi appelsiinia, irtokarkkia, anananasta raikkaasti. Tasapainoisen herkullinen hedelmäisen pään IPA, miellyttävällä ja tuntuvalla humaloinnilla. Stone ei näissä yleensä petä, ei nytkään.
Rogue Dead Guy Ale
Amerikkalaisen jo vähän vanhemman (1988) panimon "klassikko". Tunnettu ja näkyvä panimo, jolla on tosin internetseissä vähän paska maine ei-olut-syistä ja en siksi oikein ole tuntenut intoa kantaa panimolle omia rahojani. Hyvin hedelmäkakkuinen, karamellinen fiilis alkuun. Jenkkihumalien tuttuja sitrus-tunnelmia siihen sekaan. Muovailuvahaa. Maun puolesta vähän makea, jotenkin sherryinen meininki. Vähän kuin vahva brittiale amerikkalaisella aromihumalalla.
Mikkeller Chipotle Porter
Chipotle on hyvää. Porter on hyvää. Mikkeller usein onnistuu. Tätä olin ostanut jo itselleni kaappiinkin. Vähän näissä chilioluissa aina jännittää se paprikamaisuus, jotkut jalopeno-viritelmät ovat olleet ihan hirveitä. Chipotlehan on vain savustettu jalopeno.
Paahdetta, savua ja suklaata erittäin runsaasti tuoksussa. Chilistä tulevaa vihannesta myös, muttei tällä kertaa mitenkään epämiellyttävän paljon. Pehmeä runko. Savuinen ja suklainen olomuoto, jossa lopussa pieni chili polte. Tasapaino savun, suklaan ja poltteen välillä on erinomainen, mitään ei ole liikaa. Tätä kun täräyttäisi tumman mole-kastikkeen kaveriksi niin huh!
Pruuvista puuttui:
Paulaner Oktoberfest
Iso-Kallan Savu Kekri
Mufloni Sorachi Flamber
Ægir Sorachi Saison
Kimito Rhubarb Sour Saison
Müncheniläisten Oktoberfest - vertailu
Oktoberfest oluet ovat joka vuosi pitkälti samaa settiä, niin kuin niiden vähän pitääkin olla eli müncheniläisiä festbierejä. Kaikki helposti juotavia n. 6% vahvuisia maltaaseen kenollaan olevia lagereita. Päätin vertailla ne keskenään. Paulanerin Oktoberfestbier puuttui pruuvista.
Spaten on pilsnermaltainen ja makeampi ja pehmeämpi, siinä missä Löwenbrau humalaisempi, vähän mauttomampi ja terävämpi tapaus. Hofbräu sitten jotain näiden kahden väliltä, tosin siinä on myös vähän sokerista makeutta.
Spaten oli myös vähän hapettunut, märkää pahvia irtosi aavistus.
Saimaan Brewer's Special Oktoberfest
Suomalaisiakin Oktoberfestoluita toki on tarjolla, ne eivät yleensä vetele ihan samoilla linjoilla kuin müncheniläiset. Saimaan tuotos on lähtenyt kyllä wieniläismaltaiden ja Magnum/Saaz-humalakombolla perinteikkääseen suuntaan, mutta joku tässä mättää. Tuoksu on aika hedelmäinen. Karamellimallas nyt voi sellaista torttua joskus tuoda, mutta harvoin näin selvästi. Makeahko ja hedelmäinen olut. Maltainen ja aika veltto kokonaisuus.
Prykmestar Oktoberfestbier
Vakka-Suomen versio on selkeän viljainen ja paahtoleipäinen, saksanhumalaisen mausteisen fiiliksen tukiessa. Runsas tunnelma, terävähkö katkerointi, kokonaisuutena oikein miellyttävä. Ei niin helppo vetää kuin sakemannit, mutta jos yhden Oktoberfest-oluen ostaisin niin ostaisin tämän. Jos viisi, niin sitten kääntyisin müncheniläisten puoleen.
Founders PC Pils
Viime kerralta pois jäänyt amöriikkalainen pils yllättää olemalla vähemmän "in your face"-kuin oletin. Sitruksinen, metsäinen, aika marjainenkin humala. Vähän outokin makumaailma jos perinteistä pilsiä ajattelee. Humalavoittoinen, pihkainen, runsaan katkera moderni jenkkipils. Tuoreempana epäilemättä vähän raikkaampi kuin tässä, mutta eipä tämä huono ole näinkään. Foundersiin voi luottaa.
Iso-Kallan Tuhansien Järvien Pils
Muutamaa tuhatta kilometriä lähempää eli Kuopijosta sitten pilsneriä. Tuoksu yllättää edellisen jälkeen olemalla selvästi maltainen ja leipäinen, tukena mausteinen humalointi. Maltaisen alun jälkeen oluen keskimaku jotenkin häviää ja loppuun iskee IPAmainen katkero (67 IBUa). Muutenkin jenkkihumaloiden myötä jää aika IPAmainen havupihkainen tunnelma.
Jandrain-Jandrenouille VI Wheat
Belgialaista vehnäolutta. Suu odotti witiä, mutta tämä onkin enempi amerikkalaismallinen wheat ale. Raikas, runsaan aromihumalainen sitruksinen tuoksu. Limeä, ruohoa ja yrttiä. Pehmeä, hivenen makea vehnäinen ja hedelmäinen olemus. Oikein raikas. Hyvää!
To Øl Mochaccino Messiah Coffee Brown Ale
Tanskalaiset ovat lisänneet kahvia brown aleen. Tuoksussa sitä piisaakin, raakaa kahvinpurua. Siihen kun on lyöty kylkeen voimakas ruohoinen ja sitruksinen humalointi, niin yhteisvaikutelma on lähinnä ärsyttävä. Maun puolesta yllättävän iisi, suklainen olut, jossa katkerokaan ei kovista lukemista (80 IBU) huolimatta liikaa riehu. Loppuun tulee pehmeä kahvisuus. Ilman helvetin vastenmielistä tuoksua voisi olla ihan hyväkin olut.
Sonnisaari Humalaja IPA
Oululaisten Humalaja lie yksi ensimmäisiä kotimaisia NEIPA-henkisyyttä lähenteleviä olusia. Viime vuonna Alkossa ollut erä vietiin käsistä, joten nyt lisää. Huiman runsas greippimehuinen tuoksu, sitrusta ja kilotolkulla muutakin raikasta hedelmää. Pehmeä, "mehuinen" olut, jossa ei ole sitä teemäistä, vähän tanniinisen oloista kitkeryyttä mikä monissa NEIPA-tekeleissä on minua vaivannut. Lempeä ja maukas IPA, numeroista huolimatta.
Saku Antvärk IPA
Citralla humaloitua kamaa etelänaapurin makrolta. Jenkkihumaloista Citralta odottaisi enempi sitrusta, mutta tätä kyllä määräsi enemmän havuisuus vaikka sitruskin toki siellä kuikki. Pehmeähkö, "ihan kiva IPA", jos nyt vähän mitäänsanomaton ja pliisuhko jenkkityylin tyypilliseen mäiskeeseen nähden. Joku outo karkea taustavire tässä on, rikki?
Viikonlopun aikana luin ainakin kahdesta paikasta kehuja tälle ja yhden kerran kaveri tuli oikein kädestä pitäen kertomaan, että nyt on hyvä hinta-laatu-IPA. No onhan tämä Alkon tuotteeksi halpa, pari euroa tölkki.
Brooklyn Defender IPA
Brooklynin New Yorkin ComicConille tekemä olut. Yllätyin heti kättelyssä miten olematon tuoksu tässä on. Metsää lähinnä, jotain yrttisyyttäkin. Ei tullut tsekattua päiväystä, mutta epäilisin, ettei ole tuoreimmasta päästä. Maku on kyllä kohdallaan sitten. Hieno karamellinen maltaisuus katkeroinnin tasapainona. Oikein kiva olut. Muistiinpanovihkoon runoilin olevinani nerokkaasti, että "Karamellinen tuhti IPA, joka ei silti ole tuhti IPA." Yrittäkää siitä tulkita sitten...
Stone Tangerine Express IPA
Tätä ehdinkin yhden bomberin huitaista kotona ihan muuten vain jo viikko ennen pruuvia. Oluessa on mandariini- ja ananassosetta, joten vähemmän yllättäen hyvin hedelmäinen tuoksu. Geneerisen "hedelmän" lisäksi appelsiinia, irtokarkkia, anananasta raikkaasti. Tasapainoisen herkullinen hedelmäisen pään IPA, miellyttävällä ja tuntuvalla humaloinnilla. Stone ei näissä yleensä petä, ei nytkään.
Rogue Dead Guy Ale
Amerikkalaisen jo vähän vanhemman (1988) panimon "klassikko". Tunnettu ja näkyvä panimo, jolla on tosin internetseissä vähän paska maine ei-olut-syistä ja en siksi oikein ole tuntenut intoa kantaa panimolle omia rahojani. Hyvin hedelmäkakkuinen, karamellinen fiilis alkuun. Jenkkihumalien tuttuja sitrus-tunnelmia siihen sekaan. Muovailuvahaa. Maun puolesta vähän makea, jotenkin sherryinen meininki. Vähän kuin vahva brittiale amerikkalaisella aromihumalalla.
 |
| Alko on tainnut kopsata Mikkellerin esittelyn vanhasta tekstistä virheineen päivineen. Kiertolaispanijalla kun ei ole Kööpenhaminassa panimoa... |
Mikkeller Chipotle Porter
Chipotle on hyvää. Porter on hyvää. Mikkeller usein onnistuu. Tätä olin ostanut jo itselleni kaappiinkin. Vähän näissä chilioluissa aina jännittää se paprikamaisuus, jotkut jalopeno-viritelmät ovat olleet ihan hirveitä. Chipotlehan on vain savustettu jalopeno.
Paahdetta, savua ja suklaata erittäin runsaasti tuoksussa. Chilistä tulevaa vihannesta myös, muttei tällä kertaa mitenkään epämiellyttävän paljon. Pehmeä runko. Savuinen ja suklainen olomuoto, jossa lopussa pieni chili polte. Tasapaino savun, suklaan ja poltteen välillä on erinomainen, mitään ei ole liikaa. Tätä kun täräyttäisi tumman mole-kastikkeen kaveriksi niin huh!
Pruuvista puuttui:
Paulaner Oktoberfest
Iso-Kallan Savu Kekri
Mufloni Sorachi Flamber
Ægir Sorachi Saison
Kimito Rhubarb Sour Saison
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.