Käväisin juuri ennen joulua toteamassa, että edes keskiolutvahvuista kallista pienpanimo-olutta myyvä kauppa ei välty jouluruuhkalta tämän kylän keskustassa. Pienessä oli suorastaan ahdasta, mutta poukkoilin ihmisnihkeyden välistä parit pullot koriin ja sitten tiskille. Albergan putelin olin jo poiminut Postitalon K:sta aiemmin, mutta sitäkin olisi Pienestä saanut.
Normaalia lungimmin maistelin nämä viisi vaaleaa kotimaista jouluhommien lomassa. Kaikkia yhdistää vaalean värin lisäksi se, että ovat uudehkojen pienpanimoiden tuotoksia.
Arctic Lager
Tornion tuotteessa on tuoksussa diasetyyliä, yrttistä humalaa, leipää. Kultainen väri, hivenen samea. Hyvä pehmeästi nouseva ja jämäkkä katkerointi. Urquellmaista meininkiä, diasetyylin ja leipäisen maltaan kanssa. Mannermainen humalointi, kevyen sitruksisella tenholla. Erittäin jees. Kovimpia pienpanimolagereita sitten Saimaan Pilsin. Loppupullo meni uunilohen parina erittäin kivasti. 4/5
Arctic Pale Ale
Eli APA? Erittäin mukava, hedelmäinen, kepeän sitruksinen pale ale. Perus-APA. Ei sinänsä mitään ihmeellistä tai uutta maun puolelta, näitä keskarivahvuisia apa-virityksiä mahtuu kotimaisilla pienpanimoilla satakolmekymmentä tusinaan. Katkerointi ei ole ärjyimmästä päästä ja mallaskin nousee hieman esille. Miellyttävä aromi, hyvä tasapaino. Laadukas ja virheetön tuote kuitenkin on. Ostaisin toistekin. 3/5
Laadukkaita modernin pienpanimon perusbissejä molemmat. Joskus aikoinaan kyllästytti kun jokaisen kotimaisen pienpanimon valikoima pohjautui ensinenässä "varmaan" vaaleaan lageriin. Nykyään se lähtöolut on taas aina APA tai "sessio"-IPA ja nekin alkavat käydä aika tylsäksi, etenkin kun toisinaan laatu on vähän mitä sattuu kun on lähdetty ehkä hieman soitellen sotaan. Tornio veti nyt pisteet kotiin melko moitteettoman puhtaalla suorituksella molemmista oluista, vaikka lagerin diasetyylistä voi joku saksalaispuristi kitistäkin. Omaan tsekkinenään se toimii.
Savonlinnalainen Mustan Virran Panimo näistä on vanhin, sekin alle vuoden ikäinen. Se on myös ainoa, jonka tuotoksia olen maistanut aiemmin. Nimikiistassa mainosta saanut Olavi St.Olaf Pale Ale vakuutti taannoin. Käsittääkseni Pienessä pyöreiden pikkupullojen menekki on ollut myös nopsaa, eli kaikki menee mitä panimolta vain tulee. Tykkään panimon brändäyksestä, on tarinaa, on erottuvat pullot, siistit etiketit ja toimivat nimet. Yksi viimeistellyimpiä ilmeitä näiden viime aikoina sienten lailla nousseiden uusien panimoiden joukossa. Nyt testissä Pässi IPA ja isänmaallisen kuosin saanut Neito Golden Ale.
Pässi IPA
Mustan Virran Tuotteiden paras puoli Pienessä on se, että ne menevät vauhdilla ja niitä tulee suht harvoin, eli kun tavaraa on paikalla, se on juuri pantua. Nyt piti ottaa vähän näitä muitakin testiin kuin St.Olaf. Olavinlinnan pässi -legendasta nimensä ottavassa IPAssa on tuoksussa metsää, kukkaista hedelmää. Punertava (kuvassa tummempi kuin on), tuntuu karamellisuutena maussakin. Suht hyvä runko, pehmeä maltaan pusu. Erittäin miellyttävä. Lämmin tropiikin hedelmäisyyttä puskeva humalointi, joka ei vedä liian tuttuja metsä-sitrustarha-reittejä vaikka onkin tyypillisellä Centennial - Cascade pohjalla tehty. Toisaalta näin tuoreeksi IPAksi (parasta ennen 29.5.17, eli jos puolella vuodella mennään, olut oli alle kuukauden vanhaa) on jotenkin aromeiltaan vaisu ja jää hivenen tunkkaiseksi. Katkeroita ei ole vedetty tappiin, kiitos siitä. Ihan kiva, mutta mielummin otan Olavia. 3/5
Neito Golden Ale
Golden Ale on siitä hankala termi, ettei siitä oikein voi päätellä mitään muuta kuin oluen värin. Belgialainen "golden ale" on hyvin erilainen kuin brittiläinen "golden ale". Savonlinnassa sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan oikeastaan melko saman suunnan olutta kuin panimon kaksi muutakin. Amerikanhumaloilla humaloitua vaalea alea. Neito on panimon muutenkin kepeistä oluista puhtaimmin raikas janojuoma ja uponnee tuotteista helpoiten perusbissemiehille. Siksipä ei hirveämmin sanottavaa. Kukkainen, kevyen hedelmäinen tuoksu, raikas olemus ja miellyttävä juotavuus. Kevyt pirtsakka humalointi, joka ei katkeroilla haasta, niitä on sopivasti tasapainoksi. Näin talven pimeydessä ei varsinaisesti viettele, mutta moitteeton kesäolut noin muuten. Ihan mielikseen tätä joi. 3/5
Kolmas onkin sitten isompi kysymysmerkki. Albergan Panimo vaikuttaa ensisilmäyksellä kiertolaispanimolta. Maistossa ollut olut on nimittäin tehty Stallhagenilla. Omat tilat on ilmeisesti tarkoitus tulla "joskus". Vähemmän pääkaupunkiseudulla hääräville selvitettäköön Albergan tarkoittavan Leppävaaraa, joka on osa Espoota. Oluita panimossa suunnittelee keittiömestari Jouni Hartikainen ja panimon oluita onkin muuten Suomen Olutseuran jäsenillallisella ensi kuussa tarjolla "maailman ensi-illassa" Leppävaaran ravintola Basessa. Kauppoihin tämmöinen oli valunut jo nyt. Auringolta suojaamaton vihreä pullo herättää aina hieman kysymyksiä. Tai lähinnä kysymyksen "miksi?", mutta ei nyt mennä siihen.
King's Road
Leppävaarankin läpi menneen Kuninkaantien mukaan nimetty. Historiaa pohjana siis tässäkin ideassa. Vaalea lager hunajalla. Hyvin vaalean kultainen, kristallinkirkas. Tuoksussa makeutta, hunajaa, keksistä mallasta, hiven märkää koiraa. Hunaja tuo lisäsokerinsa. Niinpä hyvin kevyt, mutta ei juuri vetisyyttä, terävähkö puraisu hiilihapoista. Katkerointia on vain 16 IBUn verran, nippa nappa tasapainoksi. Makean jenkkilagerin puolelle kääntyy olemuksessaan, makeus tosin niitä miellyttävämpää hunajaista. Humalana on Chinook, mutta sitä on kyllä laitettu vain katkeroinnin puolelle, aromeja ei löydy. Jälkimaku on vähän epämiellyttävä sekoitus hunajaa ja tunkkaista katkeruutta. Tarkoitus lie ollut tehdä hyvin kepeä ruokalager, mutta kääntyy miltei Budweiser-linjoille. Miellyttävämmän aromin ja jälkimaun kanssa halvempana olisi varmaan ihan kippailubisse, mutta tämmöisenä ei kyllä toiste lähde matkaan. 2/5
*Kevyesti sekaannusta aiheutti hieman ennemmin markkinoille ehtinyt rovaniemeläinen Lapin Panimo, jonka ainakin itse sekoitin tähän Tornion Panimoon joskus aiemmin vuodesta. Sillä tottakai Lapissa on vain yksi panimo.
Niin, että sinällään Olvilla oli varmaan ihan hyvä pointti sen (Mustan) Virran Olavin kanssa kun meikäläisellä näköjään menee sekaisin jo sanat Tornio ja Lappi. Puolustuksekseni sanon, että on niissä molemmissa I ja täällä kehäykkösen sisäpuolella on niin sisäänpäinlämpeävä, hektinen ja itseriittoinen meininki, ettei ehdi kaikkiin susirajan detskuihin tarttuu, kato. Rovaniemi, Tornio, Tampere, Johannesburg ja Pielavesi... lappalaisia kai niissä kaikki. Sitäpaitsi perinneoluita tekevä näytöspanimo Lapin Voima on myös Lapista, joka ei ole Lapissa vaan osa Raumaa. Ota näistä tolkku. Lapin on muuten ranskaksi jänis.
Normaalia lungimmin maistelin nämä viisi vaaleaa kotimaista jouluhommien lomassa. Kaikkia yhdistää vaalean värin lisäksi se, että ovat uudehkojen pienpanimoiden tuotoksia.
 |
| Sain Ameriikasta "secret santalta" NY Giantsin tuopin. Sekin piti koeajaa. |
Tornion Panimo
Tornion Panimo* kohautti hieman ilmoittaessaan tulostaan. Vanhoihin Lapin Kullan tiloihin asettunut pienpanimo ilmoitti ensi tähtäimekseen päälle miljoonan litran vuosituotannon. Tuntui hurjalta verrattuna siihen, että aika usein uuden panimon lähtötuotanto on ollut kymmenissä tuhansissa litroissa. Rahoittajia takana ja selkeän harkitusti tehty yritys. Toisin kuin monella muulla craft-buumista intonsa saaneella aloittajalla. Pien oli hankkinut jotenkin muutaman lootan olusia myyntiin, vaikka alunperin oli epäilys, ettei etelässä näitä nähdä ennen ensi vuotta. Pulloissa puhutaan kauniita Tornion panimoperinteestä aina 1800-luvulta asti. Vaikka nyt vähän tuli fiilis, että uusi pulju ratsastaa entisen historialla, niin tokihan viimeinen kuutisen vuotta on ollut kummallista panimotonta aikaa torniolaisille.Arctic Lager
Tornion tuotteessa on tuoksussa diasetyyliä, yrttistä humalaa, leipää. Kultainen väri, hivenen samea. Hyvä pehmeästi nouseva ja jämäkkä katkerointi. Urquellmaista meininkiä, diasetyylin ja leipäisen maltaan kanssa. Mannermainen humalointi, kevyen sitruksisella tenholla. Erittäin jees. Kovimpia pienpanimolagereita sitten Saimaan Pilsin. Loppupullo meni uunilohen parina erittäin kivasti. 4/5
Arctic Pale Ale
Eli APA? Erittäin mukava, hedelmäinen, kepeän sitruksinen pale ale. Perus-APA. Ei sinänsä mitään ihmeellistä tai uutta maun puolelta, näitä keskarivahvuisia apa-virityksiä mahtuu kotimaisilla pienpanimoilla satakolmekymmentä tusinaan. Katkerointi ei ole ärjyimmästä päästä ja mallaskin nousee hieman esille. Miellyttävä aromi, hyvä tasapaino. Laadukas ja virheetön tuote kuitenkin on. Ostaisin toistekin. 3/5Laadukkaita modernin pienpanimon perusbissejä molemmat. Joskus aikoinaan kyllästytti kun jokaisen kotimaisen pienpanimon valikoima pohjautui ensinenässä "varmaan" vaaleaan lageriin. Nykyään se lähtöolut on taas aina APA tai "sessio"-IPA ja nekin alkavat käydä aika tylsäksi, etenkin kun toisinaan laatu on vähän mitä sattuu kun on lähdetty ehkä hieman soitellen sotaan. Tornio veti nyt pisteet kotiin melko moitteettoman puhtaalla suorituksella molemmista oluista, vaikka lagerin diasetyylistä voi joku saksalaispuristi kitistäkin. Omaan tsekkinenään se toimii.
Mustan Virran Panimo
Savonlinnalainen Mustan Virran Panimo näistä on vanhin, sekin alle vuoden ikäinen. Se on myös ainoa, jonka tuotoksia olen maistanut aiemmin. Nimikiistassa mainosta saanut Olavi St.Olaf Pale Ale vakuutti taannoin. Käsittääkseni Pienessä pyöreiden pikkupullojen menekki on ollut myös nopsaa, eli kaikki menee mitä panimolta vain tulee. Tykkään panimon brändäyksestä, on tarinaa, on erottuvat pullot, siistit etiketit ja toimivat nimet. Yksi viimeistellyimpiä ilmeitä näiden viime aikoina sienten lailla nousseiden uusien panimoiden joukossa. Nyt testissä Pässi IPA ja isänmaallisen kuosin saanut Neito Golden Ale.
Pässi IPA
Mustan Virran Tuotteiden paras puoli Pienessä on se, että ne menevät vauhdilla ja niitä tulee suht harvoin, eli kun tavaraa on paikalla, se on juuri pantua. Nyt piti ottaa vähän näitä muitakin testiin kuin St.Olaf. Olavinlinnan pässi -legendasta nimensä ottavassa IPAssa on tuoksussa metsää, kukkaista hedelmää. Punertava (kuvassa tummempi kuin on), tuntuu karamellisuutena maussakin. Suht hyvä runko, pehmeä maltaan pusu. Erittäin miellyttävä. Lämmin tropiikin hedelmäisyyttä puskeva humalointi, joka ei vedä liian tuttuja metsä-sitrustarha-reittejä vaikka onkin tyypillisellä Centennial - Cascade pohjalla tehty. Toisaalta näin tuoreeksi IPAksi (parasta ennen 29.5.17, eli jos puolella vuodella mennään, olut oli alle kuukauden vanhaa) on jotenkin aromeiltaan vaisu ja jää hivenen tunkkaiseksi. Katkeroita ei ole vedetty tappiin, kiitos siitä. Ihan kiva, mutta mielummin otan Olavia. 3/5
 |
| Sanokaa Hilleville moi. "Moi, Hillevi!" |
Golden Ale on siitä hankala termi, ettei siitä oikein voi päätellä mitään muuta kuin oluen värin. Belgialainen "golden ale" on hyvin erilainen kuin brittiläinen "golden ale". Savonlinnassa sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan oikeastaan melko saman suunnan olutta kuin panimon kaksi muutakin. Amerikanhumaloilla humaloitua vaalea alea. Neito on panimon muutenkin kepeistä oluista puhtaimmin raikas janojuoma ja uponnee tuotteista helpoiten perusbissemiehille. Siksipä ei hirveämmin sanottavaa. Kukkainen, kevyen hedelmäinen tuoksu, raikas olemus ja miellyttävä juotavuus. Kevyt pirtsakka humalointi, joka ei katkeroilla haasta, niitä on sopivasti tasapainoksi. Näin talven pimeydessä ei varsinaisesti viettele, mutta moitteeton kesäolut noin muuten. Ihan mielikseen tätä joi. 3/5
Alberga Brewing
Kolmas onkin sitten isompi kysymysmerkki. Albergan Panimo vaikuttaa ensisilmäyksellä kiertolaispanimolta. Maistossa ollut olut on nimittäin tehty Stallhagenilla. Omat tilat on ilmeisesti tarkoitus tulla "joskus". Vähemmän pääkaupunkiseudulla hääräville selvitettäköön Albergan tarkoittavan Leppävaaraa, joka on osa Espoota. Oluita panimossa suunnittelee keittiömestari Jouni Hartikainen ja panimon oluita onkin muuten Suomen Olutseuran jäsenillallisella ensi kuussa tarjolla "maailman ensi-illassa" Leppävaaran ravintola Basessa. Kauppoihin tämmöinen oli valunut jo nyt. Auringolta suojaamaton vihreä pullo herättää aina hieman kysymyksiä. Tai lähinnä kysymyksen "miksi?", mutta ei nyt mennä siihen.
King's Road
Leppävaarankin läpi menneen Kuninkaantien mukaan nimetty. Historiaa pohjana siis tässäkin ideassa. Vaalea lager hunajalla. Hyvin vaalean kultainen, kristallinkirkas. Tuoksussa makeutta, hunajaa, keksistä mallasta, hiven märkää koiraa. Hunaja tuo lisäsokerinsa. Niinpä hyvin kevyt, mutta ei juuri vetisyyttä, terävähkö puraisu hiilihapoista. Katkerointia on vain 16 IBUn verran, nippa nappa tasapainoksi. Makean jenkkilagerin puolelle kääntyy olemuksessaan, makeus tosin niitä miellyttävämpää hunajaista. Humalana on Chinook, mutta sitä on kyllä laitettu vain katkeroinnin puolelle, aromeja ei löydy. Jälkimaku on vähän epämiellyttävä sekoitus hunajaa ja tunkkaista katkeruutta. Tarkoitus lie ollut tehdä hyvin kepeä ruokalager, mutta kääntyy miltei Budweiser-linjoille. Miellyttävämmän aromin ja jälkimaun kanssa halvempana olisi varmaan ihan kippailubisse, mutta tämmöisenä ei kyllä toiste lähde matkaan. 2/5
Niin, että sinällään Olvilla oli varmaan ihan hyvä pointti sen (Mustan) Virran Olavin kanssa kun meikäläisellä näköjään menee sekaisin jo sanat Tornio ja Lappi. Puolustuksekseni sanon, että on niissä molemmissa I ja täällä kehäykkösen sisäpuolella on niin sisäänpäinlämpeävä, hektinen ja itseriittoinen meininki, ettei ehdi kaikkiin susirajan detskuihin tarttuu, kato. Rovaniemi, Tornio, Tampere, Johannesburg ja Pielavesi... lappalaisia kai niissä kaikki. Sitäpaitsi perinneoluita tekevä näytöspanimo Lapin Voima on myös Lapista, joka ei ole Lapissa vaan osa Raumaa. Ota näistä tolkku. Lapin on muuten ranskaksi jänis.
Noita Albergan kahta olutta on kyllä ollut ainakin Leppävaarassa tarjolla parissa paikassa jo varmaan lokakuusta asti. Lager ei muakaan kyllä vakuuttanut, varsinkin kun brändiä on rakennettu korkean laadun ja ammattitaidon varaan.
VastaaPoista