Kuinka tutustua erikoisoluisiin

Tuopillisen lyhyen historian kaikkien aikojen kestävin hitti ja ylivoimaisesti suosituin kirjoitus on tähän mennessä yli 16000 lukijaa kerännyt "Lavan (eli "keissin") hinnalla olutharrastajaksi". Alkuperäinen ajatushan oli avittaa kiinnostuneita kokeilemaan. Oman olutharrastukseni alussa olisin toivonut juuri tällaisia settejä, joiden kautta helposti tutustua, niinpä päätin väsätä sellaiset itse. Juttu on kuitenkin jo kaksi vuotta vanha ja olutmaailmassa kaksi vuotta on näinä aikoina pieni ikuisuus. Päivityksen paikka.

Koska "erikoisoluesta" ja pienpanimo-oluesta on tullut yhä isompi trendi, kaikki niistä kiinnostuneet eivät useinkaan halua ryhtyä oluita varsinaisesti harrastamaan, mutta pelkkä rento uutuuden maistelukin pelottaa kun ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle ja mitä odottaa. Kauppojen ja alkojen hyllyjen edessä näkyy yhä enemmän kiinnostuneita ja harhailevia, jopa eksyneitä ja pelokkaita katseita. Bulkista ei lopulta poiketa, koska muista "ei tiedetä mitään" tai "kerran maistoin ja oli hirveää". Siksi päätin myös nimetä tämän uusiksi. En myöskään rajoita hintaa tällä kertaa siihen keissiin, se teki viimeksi asiasta välillä turhankin hankalaa. Yritin pitää kokonaisuudet kuitenkin kohtuullisina.

Otsikosta huolimatta ensimmäiseksi kannattaa asennoitua niin, ettei sellaista oikeastaan olekaan kuin "erikoisolut". On vain erilaisia oluita. Suurimmassa osassa "erikoisoluista" ei ole varsinaisesti mitään muuta erikoista kuin se, ettei niitä ole Suomessa suvaittu/haluttu myytävän takavuosina. Esim. tummat tai vaikka maustetut oluet ovat olleet aivan arkipäiväisiä ja perinteisia juomia Saksassa, Tsekeissä, Englannissa ja Belgiassa jo vuosisatojen ajan. Kannattaa siis lähestyä niitä ihan vain juomina, pelkäämättä jotain mystistä erikoisuutta tai erityislaatuisuutta, jota pitäisi jotenkin ymmärtää. Bisseä se vain on.



Mitään oluenjuontietikettiä ei kannata ruveta lasista juomista enempää opettelemaan. Läpinäkyvässä lasissa saa mukaan ulkonäön ja tuoksun ja mahdollisen hiivasakan voi jättää helposti pullon pohjalle. Astia itsessään voi olla vaikka kertakäyttömuki jos ei parempaakaan löydy. Jos joku asiaa vahtii ja tuomitsee, tyypin voinee ajaa tiehensä jonkinlaisella sumutteella.

Homma toimii teoriassa näin:
Ensiksi on kaksi tutustumislistaa, sekä maitokauppa- että Alkon listat esittelyineen. Niissä on paljon variaatiota, kirjavasti oluen eri puolia. Sitten on hieman syventävät listat sen mukaan, mistä pidit. Eli jos pidät tutustumislistan oluesta, voit syventää tutustumista sen suuntaisiin oluisiin saman suunnan (eli saman kirjaimen, A-F) listalla ja toivon mukaan löytää matkalla itsellesi sopivia herkkuja. Tai sitten teet niin kuin huvittaa.


Sananen listoista:
Sotkin listoja vanhasta sen verran uusiksi, että varmaan sanomista tulee. Jaottelun uusimisesta pieni kohtelias baarinyökkäys Anikó Lehtisen suuntaan, joka Yks Olut!-kirjassaan pisti viimeksi jossain määrin käyttämäni perinteisen olutnörttien maa/tyyli-jaottelun uusiksi makujen mukaan. Vähän samaa henkeä yritin tähän saada, mutta hieman laveammin pensselein ja pienin twistein sekä osin vanhoja listojani hyödyntäen. Jokaisessa syventävässä listassa pitäisi olla yksi olut, joka nimellisesti sopii joukkoon, mutta rikkoo hieman monotoniaa ja vie ehkä hieman epämukavuusalueellekin.

Jonkun verran suosin listoissa kotimaisia pienpanimo-oluita, mutta etenkin syventävissä Alkon valikoimalla tehdyissä se on välillä jopa mahdotonta, koska yritän pysytellä vakiovalikoimassa eikä pelkkä kotimaisuus muutenkaan riitä hyvän oluen merkiksi. Välillä on myös pakko laajentaa tilausvalikoiman puolelle. Se tarkoittaa sitä, että oluita voi tuurilla lähi-Alkossa olla, mutta jos ei ole, tilaamalla saa. Erikoisvalikoiman oluita puolestaan saa vain Alkon lippulaivamyymälästä Arkadiankadulta Helsingistä.

Listoissa vain raapaistaan pintaa ja moni tyylisuunta jää näkemättäkin. Esim. perinteiset vaaleat lagerit eri tyyleineen on ihan tietoisesti jätetty vähemmälle, vaikka maukkaita ovatkin, koska ne ovat lähimpänä sitä "perusolutta" minkä ihmiset tuntevat.

PERUSMAUT TUTUKSI - MAITOKAUPPA

Huomio kaupoista: Saatavuus heittelee. Oluen suhteen kannattaa suosia isompia K-ryhmän kauppoja. Supermarketit ja Citymarketit lähinnä. Helsingissä esim. Kampin K, Postitalon K-Supermarket ja Ruoholahden CM ovat erinomaisia valikoimiltaan. S-ryhmän valikoimat on keskusjohtoisesti päätetty ja kankeahkot, mutta vakaammat. Isommista S-marketeista ja Prismoista löytyy kyllä valikoimaa, mutta ei välttämättä niin hyvää kuin vastaavan kokoisesta K-kaupasta.

A: Ruosniemen Insinööri IPA
B: Suomenlinnan Piper Wit
C: Mallaskuun Amber Ale
D: Kts. Alkon lista.
E: Hiisi Hippa
F: Magic Rock Salty Kiss

Maitokauppaan ei ole laskettu hintoja, koska ne heittelevät kaupoittain. Kokonaisuuden ei pitäisi kirpaista kuitenkaan paria kymppiä enempää.

Ruosniemen Insinööri edustaa tässä pienpanimobuumin merkittävintä oluttyyliä eli IPAa. Voimakkaasti humaloidut oluet tunnetaan normaaliolutta ärhäkkämmästä katkeruudesta ja sitruksisista ja metsäisistä humala-aromeista. Tyyli on parhaimmillaan Alko-vahvuisena, mutta maitokaupastakin löytyy "ihan hyviä". Muita vastaavia ovat esim. Founders All Day, Stadin Session IPA, Vallilan (MiLa Brew) Puisto, Hiisi Rakki, Maku Pale Ale, Saimaan Brewer's Special India Pale Ale ja Olvi IPA.

Suomenlinnan Piper Wit on kepeä hedelmäinen belgialaistyylinen vehnäolut, joka on maustettu mm. appelsiinin kuorilla. Se on raikas, kepeä ja hedelmäinen. Jos katkeruudesta tai paahteesta tai karamellisuudesta ei pidä, vaaleat vehnäoluet ovat usein hyvä ratkaisu. Etenkin näitä belgialaistyylisiä maustettuja witbier-oluita löytyy myös maitokauppavahvuisena. Muita vastaavia ovat esim. Sori Brewing Garden Wit ja Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat.

Tuoreen kotimaisen pienpanimon Mallaskuun Amber Ale on erinomainen maltainen olut. Sen leipäinen ja hieman toffeinen olemus tuo esiin hienosti oluen pääraaka-aineen puolia. Mikäli pitää maltaasta, mutta ei pidä voimakkaasta katkeruudesta, Amber Ale nimisiä oluita ei yleensä kannata etsiä, sillä ne ovat hyvin usein rankemmin katkeroituja kuin tämä Mallaskuun tuote. Muita maltaisia kauppavahvuisia oluita ovat esim. tsekkiläiset tummat lagerit.

Witiä tuhdimpaan belgihenkiseen ja mausteiseen D-osastoon ei yksinkertaisesti löydy mitään maitokauppavahvuisena, saa ehdottaa, jos keksitte.

Hiisi-panimon Hippa on paahteinen stout, joka esittelee tässä oluita jotka ottavat värinsä ja makunsa paahtomaltaasta. Kahvin, tumman suklaan ja jopa tuhkan muotoja ottavat aromit ovat yksi suurista olutmaailman mauista. Niitä kannattaa odottaa yleensä pikimustista oluista. Nämäkin ovat useimmiten parhaimmillaan Alko-vahvuisina. Muita vastaavia maitokaupassa ovat esim. Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout, Fuller's Black Cab Stout ja Mathildedalin Kantaja.

Magic Rock Salty Kiss on englantilaisen Magic Rockin karviaisella maustettu gose-tyylin hapanolut. Hapanoluet ovat olleet pari vuotta pienessä nosteessa ja ovatkin usein täysin uudenlainen olutkokemus ja erityisesti suosittelen niitä esim. valkoviinien ystäville. Mikäli odottaa perinteistä olutta, hapanoluet voivat tuntua hyvin haastavilta ja voimakkaammillaan suorastaan shokilta. Salty Kiss on helpommasta päästä. Hapanoluita ei ihan hirveästi ole tarjolla vieläkään, mutta sanoja "sour", "gose", "berliner weisse" ja "lambic" kannattaa tarkailla pullojen kyljistä. Maustamatonta Ritterguts Gosea näkyy siellä täällä, kuten myös Sori Brewingin maustettuja Havanna Goseja. Monet hapanoluet ovat maitokauppavahvuisia, joten valikoiman luulisi paranevan suosion kasvaessa. Hapanoluita myös hyvin usein maustetaan, joskus hivenen, joskus marjamehumaisuuteen asti. Witbier-vehnäoluet ja jotkut saison-tyyliset oluet ovat myös hieman happamia, mutta useimmiten niitä ei varsinaisina hapanoluina pidetä.

PERUSMAUT TUTUKSI - ALKO

A: Maku Brewing IPA 3,69€
B: Hoegaarden 3,53€
C: Fuller's ESB  3,98€
D: Westmalle Dubbel 3,99€
E: Founder's Porter  3,89€
F: Rodenbach Grand Cru 3,89€ (tilausvalikoima)

Koko paketti 22,97€

Ensi alkuun Maku Brewingin IPA straight outta Tuusula. Suomen ehkä paras IPA esitelköön katkerampia muotioluita. Korvaavia voivat olla esim. Malmgård Emmer IPA, Thornbridge Jaipur, Hiisi Raivoava Rakki tai Founder's Centennial IPA.

Vehnäoluena helppo ja helposti rakastettava witbier-klassikko Hoegaarden. Hedelmäinen, sitruksinen, kepeä kesäolut. Korvaavia voi ottaa maitokauppalistan ehdotuksista tai Alkostakin esim. japanilainen Hitachino Nest White Ale. Witbierit ovat yleensä erittäin iisejä aloitteluvehnäoluita, yleisesti ottaen vehnäoluet muutenkin sopivat sellaisille jotka eivät esim. katkeroinnista niin perusta. Niinpä jos jo tietää katkeroita inhoavansa, voi mennä jo suoraan tuonne B-listaan.

Oma koukutusolueni klassikko Fuller's ESB on pakko olla täällä. Se edustakoon englantilaistyylisiä oluita ja muutenkin karamellisempia ja hieman mallasvoittoisempia oluita kuin nykytrendit.

Belgialaisiin oluisiin sisältyy hyvin monenlaista menijää, mutta tyypillisimmin sikäläisen hiivan tuottamaa omalaatuista mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. Belgit tuppaavat olemaan vahvoja, niinpä vain tässä Alkon listassa esimerkkinä yrttinen ja hedelmäinen olut maineikkaasta trappistiluostarista: Westmalle Dubbel.

Paahtuneempia mustia oluita edustaa amerikkalaisen laatupanimon erinomainen, erittäin suklainen portteri Founder's Porter.

Happamasta ei juuri ole valinnan varaa Alkossa. Tilausvalikoimasta löytyy klassikko Rodenbach Grand Cru, joka on hedelmäisempi, punaviininkin piirteitä omaava etikkaisen hapan belgialainen "punainen hapanolut". Se voi olla melkoinen järkytys ensi kertalaiselle, joten ehkä lähtisin maitokauppalistan puolelta hakemaan hapanolutkokeilua. Mutta kannattaa Rodenbachiinkin nelisen euroa sijoittaa jos Alkossa näkyy. Siitä kun oppii tykkäämään, on taas ihan uusi maailma auki.

SYVENTÄVÄT 

Nämä perustuvat siis valintaasi tutustumislistoista. Niissä on saman suuntaisia oluita, mutta pienin eroin ja mukana on myös pari pientä "twistiä" joka voi tuoda uutta kulmaa asiaan. Kaikki oluet ovat Alkosta, koska kaupparajan alapuolelta ei yksinkertaisesti voi valita esimerkillisiä kokonaisuuksia, ei nyt, eikä rajan noustua.

Kotimaisia näissä on selvästi vähemmän, sillä ne eivät ole erityisen merkittävästi edustettuna Alkossa ja jos ovatkin, yleensä käsityöolutviikkojen kausituotteena. Jotkut oluet voivat olla Alkon tilausvalikoimasta, mutta yritin välttää sellaisia.

Kannattaa huomata, ettei näilläkään päästä kuin pintaraapaisuun ja moni perinteinenkin tyyli loistaa poissaolollaan. Silti, uskoisin, että näillä pääsee melko kattavasti testaamaan erilaisia oluen makuja ja löytää ehkä sen oman juttunsa tai anti-juttunsa.


A - "Humalan perässähän tässä ollaan"

Weihenstephaner Pils             3,68€
Fuller's India Pale Ale          3,98€
Sierra Nevada Pale Ale           3,98€
Malmgård Emmer IPA               4,98€
To Øl Primal Pils                3,99€
Great Divide Hercules Double IPA 6,89€
Hiisi Pecko Brett IPA            4,96€ (tilaus/paikallisvalikoima)

Koko paketti                     32,46€

Tämä vastaa vanhan jutun "Voimakkaasti humaloidut"-listaa. Tämän tyylisiä oluita on pilvin pimein nykyään ja tarjonnan taso vaihtelee surkeasta erinomaiseen. Siksi tähän on valikoitu muutama sieltä paremmasta päästä. Lista on maistelujärjestyksessä.

Ensimmäiseksi Weihenstephaner Pils, joka voi tuntua "erikoisempien" seurassa perusbisseltä. Kyseessä on klassinen saksalainen pilsner, joka oikeastaan kertoo mitä Euroopassa yleensä tarkoitettiin "voimakkaasti humaloidulla" ennen nykyistä Amerikasta lähtenyttä IPA-buumia. Puhdas ja selkeä, rapsakka janojuoma puolustaa edelleen paikkaansa.

Fuller's India Pale Ale sitten puolestaan kuvastaa karkeasti sitä mitä Englannissa IPA:lla yleensä tarkoitettiin ennen nykyistä buumia. Englantilainen IPA on toki reilusti humaloitua, mutta nykytrendiin verrattuna ihan eri tavalla.

Sierra Nevada Pale Ale on yksi nykytrendin suunnannäyttäjistä. Se on ehkä maailman ensimmäinen APA, eli American Pale Ale. Amerikkalaiset humalat ovat esillä ja voimakkaasti aromissa, mutta katkeroita ei ole lyöty holtittomaksi.

Malmgård Emmer IPA olkoon sitten "perus-IPA" tällä kertaa. Vaikka kyseessä onkin epätyypillisesti emmer-vehnällä tehty olut, on se yksi parhaita kotimaisia IPA-tyylin olusia. Jos tätä ei löydy, katso tutustumislistan ehdotuksia.

To Ølin Primal Pils on esimerkki siitä, miten trendikäs holtittoman voimakas humalointi ei tarvitse taustakseen välttämättä IPAn hedelmäisyyttä vaan puhdas pilsmäinen taustakin toimii. Tätä voisi kutsua ns. Imperial Pilsiksi. Saman panimon Raid Beer ajaa tarvittaessa saman asian.

Kun ajetaan täysillä, pitää luottaa amerikkalaisiin. Great Dividen Hercules edustaa Tupla-IPA tyyliä, eli IPAa jossa on kaikkea enemmän. Mallasta, alkoholia ja eritoten humalaa. Korvaavina voi kokeilla kotimaista Makun Double IPAa, Hiisi Humulus Lupusta, Mufloni CCCCC IPAa tai Sierra Nevadan Torpedo Extra IPAa.

Lopuksi ylläritwistinä tilausvalikoimasta Hiisi Pecko. Kyseessä on astetta kierommalla "brett"-hiivalla tehty IPA, johon tulee hiivasta mielenkiintoista maamaisuutta, tallia, hikeä ja multaa. Ei välttämättä kuulosta houkuttelevalta, mutta samoja aromeja on usein viineissä ja oikeana kombona ne toimivat kuin tauti. Jos Pecko kolahtaa, voi lähteä avoimin mielin yrittämään vaikkapa saisoneita, farmhouse aleja tai lambiceja.

B - "Jotain raikasta" 

Jopen Adriaan Wit                  2,99€
Hacker-Pschorr Weisse              3,98€
Schneider Weisse TAP 4 Mein Grünes 4,19€
St. Feuillien Saison               3,39€
Mufloni Saison de Randonneur       3,95€
Timmermans Oude Gueuze             5,50€  (erikoisvalikoima)

Koko paketti                       24,00€

Tämä puolestaan vastaa vanhan jutun vehnäolut-listaa jossain määrin, toisaalta on vastapari katkerien raikkaiden oluiden listalle. Listassa on raikkaita, vaaleita ja hedelmäisiä kesäisiä oluita, jotka eivät ole valtavan katkeria. Saksalaiseen vehnäolueen kaadetaan lasiin perinteisesti pullon pohjalta hiiva mukaan, siksi nimi "hefeweizen" eli hiivavehnä. Muissa en suosittele, etenkään jos raikkauden oluessa haluaa säilyttää. Mutta makuasioitahan ne.

Jopen Adriaan Wit on alkon hinnoissa halpa belgialainen witbier ja hyvä esimerkki jälleen witbieristä, korvikkeeksi käy tyylin arkkiversio Hoegaarden.

Perinteisestä saksalaisesta vaaleasta ja samaeasta hefeweiss-vehnäoluesta erinomainen tapaus on Hacker-Pschorr Weisse. Tästä löytyy hyvässä tasapainossa tyylille ominainen neilikkaisuus ja banaanisuus. Korvaavia ovat esim. Paulaner Hefe-weissbier ja Weihenstephaner Hefeweissbier.

Baijerin vehnäolutmestari Schneiderilta hieman erilainen esimerkki saksalaisesta tyylistä Mein Grünes. Humaloidumpi ja sitruksisempi ja hieman perinteistä vehnäolutta katkerampi raikas kesäolut, mutta silti vahvasti hefeweiss-tyylin piirissä. Ihan vastaavaa ei korvikkeeksi löydy, mutta yllä mainittuja muita hefeweissbierejä toki voi kokeilla.

Seuraavaksi rikotaan hieman muottia ja mennään saisoneihin. Saisoneita ei yleensä vehnäoluihin luetella vaikka ne usein vehnää hyvän osuuden sisältävätkin. Erinomaisen monimuotoinen etenkin ruoan parina ja jos hyvän ja raikkaan saisonin saisi tehtyä yhtä helposti kuin IPAn, olisi se muotiolut nro. 1. Saison on erikoisine käymisaromeineen kuitenkin helposti tunkkainen, eikä tuotokset ole aina ihan "hittiä". St. Feuillien Saison onkin ehkä paras Alkosta löydettävä perinteinen tuotos. Hedelmäistyyttä, yrttistä ja maanläheistä, mutta silti raikasta. Tyylin määrittelevä olut on Saison Dupont, josta löytyy Alkosta vesitetty luomuversio Saison Dupont Biologique, joka sekin on ihan passeli. Myös kotimainen Maku Saison käynee korvikkeeksi.

Vielä pirteämpi sitruksisempi saison löytyy ihan kotimaisin voimin tuotettuna. Erinomainen, harvoin nähtävä porilaisen Beer Hunter'sin Mufloni Saison de Randonneur on tullut ainakin täksi kesäksi taas Alkon valikoimiin ja jos löytyy, kannattaa kopeloida hyllystä koriin mukaan.

Pienenä twistinä tähän settiin sitten Alkon ainoa valikoimassa oleva gueuze eli maustamaton lambic Timmermans Oude Gueuze. Sekin vain lippulaivamyymälässä Arkadiankadulla. Lambicit ovat nimisuojattuja villihiivoilla tehtyjä belgialaisia hapanoluita, joita kypsytetään vuosia. Vehnää niissäkin, vaikkei usein vehnäoluena mainitakaan. Happaman kirpeä maku voi olla aloittelijalle liikaa, mutta erityisesti viinin ystäville voi olla jopa miellyttävä polku oluen maailmaan. Ikävä kyllä Timmermans ei ole omasta mielestäni parhaasta päästä, mutta mitään korvaavaakaan ei Alkosta löydy.

C - "Tummaa leipää ja toffeeta"

Ayinger Altbairisch Dunkel 3,68€
Paulaner Salvator          3,25€
Theakston Old Peculier     4,89€
Belhaven 90 Wee Heavy      2,98€
Malmgård Imperial IPA      6,40€

Koko paketti               21,20€

Myönnettäköön, että tämä on vähän jakomielinen lista, joka ei välttämättä ole kaikkien makuun sopusoinnussa kun saksalaisia ja brittejä näin sekoitellaan, mutta mallas ilman voimakasta paahdetta tässä on silti pääasiassa. Vanhassa jutussa oli lista tummat oluet, joka piti sisällään vähän vaikka mitä. Ja sitten oli erikseen brittilista. Tässä on yhdistettynä britti-tyylin karamellisempia ja maltaisempia "puolitummia" oluita, sekä pari muuta maltaisempaa.

Ensin kuitenkin Saksaan. Ayinger Altbairisch Dunkel on paremmasta päästä tummia lagereita, Etelä-Saksalaiseen tyyliin. Mallasleipäinen ja aavistuksen suklainen ruokaolut. Korvikkeeksi käy maitokaupasta Weltenburger Kloster Barock Dunkel. Tsekkien tummat lagerit ovat makeampia ja karamellisempia, niitäkin löytyy useita kauppavahvuisina, esim. Kozel, Litovel ja Staropramen.

Vahvan tumman lagerin esimerkkinä Paulaner Salvator. Doppelbock-tyylin arkkiherttua on erittäin maltainen, karamellinen ja täyteläinen tapaus. Korvikkeena, tai suorastaan päihittäjänä voi kokeilla myös Ayinger Celebratoria.

Theakstonin "Vanha Hiippakunta" (peculier, ei peculiar) Old Peculier on yksi omia lempioluitani. Monimuotoista mallasta, toffeeta, hedelmää ja suklaatakin tarjoileva olut kierommasta päästä peribrittiläistä olutta. Suoraa korvaavaa verrokkia ei oikein ole, mutta muuten brittiläistä toffeista tuntumaa voi ihmetellä myös vaikkapa Fuller's ESB:n tai Young's Special London Alen kautta.

Skottilaista suuntausta brittein saarilta edustaa Belhaven 90 Wee Heavy. Skottioluet ovat vahvan maltaisia, toffeisia, pehmeitä ja helposti juotavia, usein hyvin minimaalisella katkeroinnilla. "90 shillingin" Wee Heavy on skottilaisista vahvin ja siten maltaisin. Kevyempiä 70 ja 80 shillingin versioita voi etsiä ruokakaupoistakin. Alkossakin on Harviestoun 80 Shilling. Belhaven on aika perusesimerkki ja hintalaatusuhteeltaan erinomainen.

Pienenä twistinä maltaisuuteen IPA! Kotimainen Malmgård Imperial IPA on toki IPAn tyyliin vahvasti humaloitu, mutta ei niin tappiin asti katkera ja humalaa esille tuova kuin tupla-IPAt tuppaavat olemaan. Se on tasapainoltaan niin maltainen, että lähentelee luonteikasta vahvaa brittityylin olutta. Imperial tarkoittaneekin tässä erästä entistä imperiumia enemmän kuin täysillä ajavaa IPAa.

D - "Neilikka on lempimausteeni, enkä epäröi käyttää sitä."

Schneider Weisse Unser Aventinus 4,49€
Maredsous Blonde                 3,19€
Rekolan Panimo Munkintie         6,85€
Rochefort 10                     7,00€
Tre Fontane Tripel               8,29€ (erikoisvalikoima)

Koko paketti                     29,82€

Tässä puolestaan on sitten tymäkämpiä belgityylisiä ja muuten mausteisempia yleensä tummia oluita.

Ja kun sanon belgityylisiä, aloitetaan tietenkin saksalaisella. Ensimmäisenä vahva vehnäbock-klassikko Schneider Aventinus. Voisi olla vehnäolutlistassakin, mutta tummempana ja selvästi voimakkaampana vehnäoluena se sopii tänne. Samaa neilikkaista mausteisuutta löytyy muistakin. Korviketta ei oikeastaan ole saatavilla Alkosta.

Maredsous Blonde on aika peruslinjan vaalea belgi. Hedelmäinen, täyteläinen blonde ale, pienillä belgihiivan mausteisilla vivahteilla. Korvaavana tuotteena käy muut blondet, kuten vaikka St. Feuillien Blonde tai Leffe Blonde.

Kotimainen Rekolan Panimon Munkintie on mielestäni siitä mainio esimerkki dubbelista, että on turha lähteä Belgiaan asti kalaan vaikka sieltä todelliset klassikot tulevatkin. Mausteisuus ja luumuinen hedelmäisyys on selkeää. Korvaaviksi tuotteiksi käy esim. trappistit Westmalle Dubbel, La Trappe Dubbel ja punainen Chimay.

Melko usein maailman paras olut -listojen kärkipäässä keikkuva trappistiluostariolut Rochefort 10 on Alkossa hävyttömän hintaista, mutta joka pennin väärti. Voimakas päälle 10% belgi yllättää keveydellään, mutta täräyttää myös pöytään sellaisen kirjon makua, ettei paljon paremmasta väliä. Lähin verrokki lie sininen Chimay. Ja muidenkin trappistipanimoiden vahvimmat oluet, mutta niitä ei juuri ole Alkossa tarjolla.

Kierona lisänä listaan italialaisen trappistipanimon Tre Fontane Tripel, joka on eukalyptuksella maustettu ja mausteisuudessaan lähes ylilyövä, mutta kerta-annoksena toimiva. Olut kuuluu erikoisvalikoimaan. Tavanomaisempaa tripeliä löytyy Maredsousin ja Malmgårdin tekemänä.

E - "Black, black, black, black number one..."

Mallaskosken Black IPA          3,48€
Samuel Smith Taddy Porter       4,31€
Sinebrychoff Porter             2,45€
Mufloni Imperial Stout          3,99€
Founders Sumatra Mountain Brown 5,98€ (tilausvalikoima)
Prykmestar Savukataja           7,33€

Koko paketti                    27,54€

Tässä listassa on pikimustat paahteiset oluet, pääosin porterit ja stoutit. Porter ja stout -nimien kanssa ei kannata hämääntyä, ne tarkoittavat käytännössä samaa asiaa.

Ensiksi kepeämpi ja katkerampi esitys, ns. musta IPA tai India Black Ale. Tämä moderni luomus on ollut viime vuosina IPAn nosteessa pinnalla. Mallaskoskelta löytyy perin menevä yksilö simppelisti nimeltään Black IPA. Korvikkeeksi käy esim. Thornbridge Raven tai Brewdog Libertine Black Ale.

Samuel Smith Taddy Porter on hyvä esimerkki perinteisestä brittiläisestä porterista erittäin perinteiseltä yorkshireläiseltä panimolta.

Kotimaisista oluista ehkä se kaikkein klassisin on Koffin Portteri, eikä sitä tässäkään pidä sivuttaman. Esittelee hyvin tuhdimpien itämeren porterien makumaailmaa. Myös edelleen hinta-laatusuhteeltaan Alkon kärkeä.

Suomesta tulee myös Beer Hunter'sin Mufloni Imperial Stout, joka näyttää stoutien "kuningassarjan" imperial stoutien syvyyden. Vahvat, usein kymmenen prosentin molemmin puolin seikkailevat oluet ovat täynnä pehmeyttä, paahdetta ja suklaista mallasta. Korvaavia esim. Bryggeri Sofia, Founders Imperial Stout, Great Divide Yeti, Fuller's Imperial Stout tai Laitilan Imperiaali.

Keskikierona yllärinä, jos sitä sattuu löytämään, on tilausvalikoiman Founders Sumatra Mountain Brown. Vahvasta 10% ruskeasta oluesta jää tummimpien oluiden suklaisuus ja pehmeys pois ja maltainen karamellisuus pääsee esiin, mutta lisätyt kahvinpavut antavat silti roimasti paahdetta.

Varsinaisena twistinä sitten Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savukataja. Kotimainen voimakas savuolut ei oikeastaan ole niin palaneen paahteinen kuin muut setin oluet, mutta savuisuus toimii mielestäni aina loogisena jatkumona voimakkaalle paahteisuudelle. Korvikkeena savuoluiden grand old man Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen.

F - "Hapannaaman erikoinen"

Rodenbach Grand Cru    3,89€ (tilausvalikoima)
Timmermans Oude Gueuze 5,50€ (erikoisvalikoima)

Koko paketti           9,39€

Tähän "listaan" on laitettu ne hapanoluet, mitä maan monopolista tällä hetkellä on käytännössä ostettavissa. Kuvaukset löytyy muistakin listoista. Suomenlinnan Panimon viime helmikuun käsityöläisviikoille tekemää Foil Hat B Weissea löytyy ehkä vielä tuurilla jostain. Jos hapanoluesta pitää, kannattaa tarkkailla maitokaupan hyllyjä edellä mainitun ohjeen mukaisesti.

Tai... ehkä on muitakin vaihtoehtoja Alkolle kuin maitokauppa!

VAIHTOEHTO ALKOLLE: BAARIT JA RAVINTOLAT

Koska maitokaupan valikoima on rajattu typerän rajan taakse ja Alkon valikoima on tietyin osin vähän mitä sattuu, monesti paras ratkaisu onkin mennä rohkeasti olutbaariin. Hanoista saa hyvässä baarissa laskettua esim. desin kokoisina lasillisina kattavan maistelusetin, joka ei maksa mansikoita ja tarvittaessa pätevä baarimikko neuvoo kyllä oikeanlaisen oluen suuntaan kun kertoo mieltymyksistään.

PK-seudulla suosittelisin ihan hanojen puolesta esim. Bier-Bieriä, Black Dooria, Pikkulintua, Brewdogia, Maltaista Riekkoa, Gallow's Birdiä (Espoo), Kaislaa tai Stone'sia. Ruuan kanssa yhdistämiseen ehdoton on Bryggeri Helsinki. Moni muukin paikka toiminee, laadukkaita olutbaareja on tätä nykyä kymmenittäin. Muita kaupunkeja en niin tunne, mutta Tampereelta tulee mieleen Tuulensuu ja Konttori, Turusta Old Bank.

EDIT: Kannattaa tarkastaa kommentit, siellä on suositeltu paljon muita baareja ja ravintoloita, yms.

VAIHTOEHTO ALKOLLE: NETTIKAUPPA

Internetistä alkoholin tilaamista on peloteltu viranomaisten toimesta loputtomiin suorastaan halveksuttavasti vääristelemällä. Jos kauppa maksaa veronsa, tilaamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Hyvin paketit perille ovat tulleet.

Keissin hinnalla -jutun lista käynee nykyäänkin ohjenuoraksi. Enemmän nettitilaamisesta voi lueskella esim. Reittausblogin mainiosta Oluen tilaaminen netistä -jutusta.

VAIHTOEHTO ALKOLLE: FESTARIT


Olutfestareilla on todella helppo maistella ja tutustua lukuisiin erilaisiin oluisiin. Festareilla hanatarjontaa on huimasti enemmän kuin esim. yksittäisessä baarissa ja annoskoot on yleensä suunniteltu maisteluun. 

Keväisin Helsingissä on Helsinki Beer Festival, syksyllä OlutExpo. Kesän aikana Suuret Oluet, Pienet Panimot - festaria järjestetään ympäri Suomea. Tänä vuonna Tampereella, Lahdessa, Helsingissä ja Jyväskylässä, kaksi ensimmäistä tosin pidetty jo. Juuri viime viikonloppuna oli myös rautatientorilla Craft Beer Helsinki. Pienempiä festivaaleja, kuten Lakeuden Panimojuhlat, OlutSatama ja Kymijoki Beer Festival on ympäri Suomea, usein tietysti kesällä.

KIRJALLISUUTTA

Jos haluaa perehtyä olueen kirjallisemmassa muodossa niin seuraavat kirjat ovat hyviä lähtökohtia:
Aniko Lehtinen - Yks Olut! // Niin Monta Olutta
Garrett Oliver - The Brewmaster's Table (erit. ruuan kanssa yhdistämisestä)
Michael Jackson - Suuri Olutkirja (Vähän jo vanhaksi käyvä, mutta klassikko. Divareissa näkyy.)

Kommentit

  1. Kiva opas! Selvyyden vuoksi jo jutun alkupuolella (esim. Sananen listoista -kohdassa) olisi hyvä kuitenkin saada selitys mitä nuo A, B, C... listauksessa tarkoittavat. Nyt ihmettelin aikani, että mitähän näillä kirjaimilla haetaan ja varsinkin päästyäni maitokauppalistan kohtaan D, jossa pitäisikin siirtyä lukemaankin Alkon listaa. Vasta koko bloggauksen loppupuolella avataan noita kirjaimien merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pentele kun just ennen postausta otin sen selityksen pois, kun tuntui jaarittelulta. Lisäsin nyt pienen huomautuksen siitä.

      Poista
  2. Malmin Bierhaus! http://www.bierhaus.fi/

    VastaaPoista
  3. Oli hyvä setti taas, kiitos päivityksestä! Tällaisille kootuille selityksille on kyllä suurensuuri tarve. Versiota 3 ajatellen voisit mielestäni yksinkertaistaa juttua vieläkin pidemmälle! Just noi Anikon kirjat antavat hyvää osviittaa. Niin ja etiketeistä voisi aina olla enemmän valokuvia. Ehkä kuvien avulla esimerkkioluet jäisivät paremmin lukijan mieleen. Jopa jokin ehdottamiesi oluiden "arkkityypit" yhteenvetävä grafiikka (keskeisimpien oluiden etiketit ja niiden vieressä antamasi luokitukset/oluttyypit/päämaut) voisi toimia ikään kuin koko jutun pääkuvana (joka sitten on näppärä jakaa eri somekanavissa). Niin ja mm. Pinterestistä löytyy monia hyviä infograafeja, joissa esitetään yliyksinkertaisesti, mitkä oluet tai oluttyypit sopivat ensiksi maisteloon, jos vaikka tykkää valkoviineistä, kahvista mustana ynnä muuta. Semmonen voisi olla kans kiva, joskin vaatii enemmän vaivaa kuin perus-valokuvat. Mutta joo, kiitos että kirjoitat näitä juttuja! Food for thought ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideoista, hyviä ideoita, etenkin tuo etikettijuttu. Itsekin tykkään simppeleistä grafiikoista, jotka selvittävät asiaa, mutta niissä on tosiaan se ongelma, että ne pitäisi piirtää. :) Tää kun on melko työläs juttu koottavaksi ihan näinkin. Katsotaan sitten vuoden parin päästä taas miten tätä kehittäisi.

      Poista
    2. Kantsii tsekata https://www.canva.com/ ellei ole ennestään tuttu. Ilmainen selainpohjainen grafiikkainpyörittelyohjelma. Löytyy kaikenlaista valmista ja semivalmista templatea ja muuta hyödyllistä sälää. Myös infograafi-pohjia on, joita sitten voi vapaasti muokata. Kyllä on näppärää :)

      Poista
  4. Todella hyvä opas, kiitos siitä. Juuri tällaista helppotajuista "aloituspakkausta" jolla voi tutustuttaa kaverit ja tuttavat oluiden ihmeelliseen maailmaan olen kaivannut.

    Muutamaa lisäystä tohtisin silti ystävällisesti ehdottaa: Myös Turusta löytyy Helsingin tapaan hyvällä hanavalikoimalla varustettu Brewdog sekä etenkin sen välittömässä läheisyydessä oleva turkulaisten olutharrastajien suuressa suosiossa oleva Cosmic Comic Cafe jonka pullovalikoima lienee maamme kattavimpia.

    Mitä festareihin tulee niin etelänaapurissa keväisin järjestettävä Tallinn Craft Beer Weekend (TCBW) ansaitsee maininnan ja mielestäni pieksee kotimaiset vaihtoehdot kevyesti (ei vähintäänkään älyttömien holhoussäädösten puutteen ansiosta) ja kävijäkunta onkin melko suomalaispainotteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Unohtuipa vastata tähän. Lisäsin tuonne huomautuksen, että kommenteissa on lisää suosituksia. Turun Brewdogin olin ihan unohtanut ja CCC:tä jostain syystä luulin hyvin pieneksi ja on tosiaan visiteeramatta sekin.

      TCBW on kyllä festarina hieno (ja esim. Tanskan CBC varmasti myös), mutta sen verran vahvasti oluthörhöfestari jo erilaisten kokeilevien oluiden määrän puolesta, etten uskaltanut aloittelijalle suositella. :)

      Poista
  5. Eittäin kattava "aloituspaketti". Maitokauppa-Souriksi voisi suositella esimerkiksi To Ölin Sur simcoeta. E-listaan ehdoton lisäys on Nogne O:n Imperial Stout.

    VastaaPoista
  6. Tammelan liepeiltä löytyy Keppanakellari josta ei hanaoluita löydy, mutta ainakin 200 erilaista olutta on tarjolla ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.