Blogien yhteentörmäys: Dal Makhani ja Paneer Bhurji -paritus

Roti-leipää ja dal makhania.
Takaa pilkistää myös paneer bhurji.
Ystäväni Rashmi pitää mainiota Rashmi's Desi Zaika -ruokablogia. Rashmi on kotoisin Intiasta, Punjabin alueelta ja muutettuaan Suomeen miehensä perässä on ruokkinut koti-ikäväänsä, noh... ruualla. Näitä reseptejä ja oppejaan intialaisesta ruuasta hän sitten jakaa blogissaan. Useampaan otteeseen Rashmin pöperöillä pötsini pinkeäksi ahmineena en voi kyllin ylistää niitä ja kehottaa seuraamaan. Olen niiden kautta oppinut miten Intialainen ruoka on niin paljon muutakin kuin se ravintolan pyöreä peltilautanen, jossa on currya ja riisiä ja naan-leipä. Ei sillä, että siinäkään mitään vikaa olisi.

Koska pidän tätä blogia ja Rashmi pitää omaansa, ajatus alkoi tietysti liikkua, että mitenkähän voitaisiin tehdä jonkinlainen yhteistyökuvio. Juomaa ja ruokaa... niitähän voisi nauttia yhdessä! Hieman epäröin moisen mullistavan kerettiläisyyden edessä, mutta päätimme sitten tehdä parituskokeiluja. Intiassa kun ei ole mitään erityisen voimakasta olutkulttuuria historiallisestikaan, jos ei brittien tuontitavaraa lasketa tai moderneja mielenkiinnottomia peruslagereita kuten Kingfisher, niin mitään oletuspareja näille ei juurikaan ole. Ajattelimme yksinkertaista järjestelyä: Rashmi valitsee ruuan, minä keksin sille pari olutparia joita koettaa.

Sivuhuomiona tässä välissä, että jos haluaa nähdä ruokalajeista sellaisia hyviä ja erityisen herkullisia kuvia, kannattaa suunnata Rashmin blogiin. Tuopillisen "osoita-suurin-piirtein-oikeaan-suuntaan"-tason kuvallinen anti ei tässä touhussa yhtään parantunut.

Ensimmäisenä otettiin testiin Dal Makhani. Dal viittaa linsseihin ja siitä tehtyihin muhennoksen omaisiin ruokiin. Makhani puolestaan tarkoittaa voita. Eli voilinssejä, noin karkeasti suomennettuna. Kotimaisittain voisi olettaa, että siinä on voita ja linssejä, mutta intiassa toki tähän laitetaan hyvä töräys yrttejä ja mausteita. Suomalaiseen perinneruokaa verrattuna ihan tuhottomasti, mutta sikäläisittäin aika hennosti. Mikään tulinen sapuska kyseessä ei ole. Tarkemman reseptin voi lukea tietty Rashmin blogista.


Rasvainen, täyteläinen, suorastaan lihaisa kasvisruoka, jossa on piristyksenä inkivääriä, lehtikorianteria ja limeäkin. Mieli vetää ensinnä witbieriin ihan mausteiden takia ja koska witbier on hieman hapan ja pirteä niin se voi leikata rasvaisuutta hyvin. Kaupassa mieli muuttui sen verran, että päätinkin kokeilla Ruosniemen Sihteeriä. Inkiväärillä, korianterilla ja mustapippurilla maustettu jossain blonde alen ja witin välimaastossa seikkaileva kotimainen. Toiseksi tuhdin rasvaisuuden ja mausteiden kanssa toiminee sitruksinen IPA, kunhan katkeruuden kanssa ei lähdetä revittelemään liikoja. Tulisuuden kanssa en katkerosta välitä yleensä yhtään, mutta nyt ei olisikaan erityisen tulista intialaista luvassa. Koska olin käynyt juuri maistamassa Alkossa Amagerin mainion No Rice & Curry - India Pale Lagerin, päätin ottaa sen alen sijasta jo pelkästään osuvan nimen takia. Siitä uupuvaa hedelmäisyyttä voisi testata kolmannen oluen, vakioparitussuosikkini saisonin, kanssa. Saisoniksi nappasin kotihyllystä itseoikeutetusti Saison Dupontin. Neljänneksi vaihtoehdoksi valitsin "villin kortin". Koska ruoka on todellakin hyvin "lihaisa", miksipä ei joku olut, jonka ottaisin vaikkapa lihapadalle. Mietin jotain maltaista ja tummaa ja päädyin Dubbeliin: tummaa mallasta, hedelmää ja mausteisuutta. Punainen Chimay siis. Testaamaan!


Toiseksi ruuaksi tuli paneer-juustosta tehty paneer bhurji. Rashmin tarkoitus oli kokeilla versiota, joka on tehty näin Suomeen sopivasti raejuustosta, mutta lopulta päätyi kuitenkin intialaisen juuston pariin. Paneerhan on siis raejuuston tai queso frescon tapainen tuorejuusto. Olemukseltaan selkeästi kepeämpi kuin täyteläinen linssipata, mutta kuitenkin siis tuorejuustopohjainen. Mausteita tässäkin intialaiseen tyyliin, kurkumaa, juustokuminaa, garam masalaa, chiliäkin. Varsinaisesti tulista tämäkään ei kuitenkaan ole. Tätä en erikseen lähtenyt parittamaan, vaan kokeilimme samoja oluita kuin dal makhanillekin. Ja resepti löytyy täältä.

Ensimmäisenä dal makhanin kanssa maistettu saison oli hirmuinen pettymys. Ei toimi sitten yhtään. Jotenkin ruoka korostaa katkeruutta ja tunkkaisuutta esiin kovasti ja kokonaisuus on vain epämiellyttävä. Paneerin kanssa saison sitten näyttää kyntensä. Täydellistä. Poreileva olemus iskee juuston läpi ja hedelmäinen, pippurinen yrttisyys toimii raikkaiden mausteiden kanssa upeasti. Suorastaan hämmentävää, kuinka eri tavoin olut toimi kahden ruuan kanssa.

Dubbelin belgihiivan hedelmä- ja mauste-esterit ja tuhti maltaisuus oli aavistuksen liian voimakasta lihaiselle dal makhanille ja aivan liian voimakasta paneerille. Olisi pitänyt seurata ensimmäistä aavistustani ja ottaa pariksi hyvä dunkel, olisi osunut ehkä paremmin. Nyt dubbel meni hieman hukkaan, vaikka ei se dal makhanin kanssa mitään pahaakaan ollut.

Sekä Sihteeri, että No Rice & Curry toimivat molempien ruokien kanssa oikeastaan yhtä hyvin, jos nyt ei mitenkään superihmeellisesti. Molemmilla oli raikas suuta puhdistava vaikutus, humaloidummalla lagerilla hieman vahvempi sellainen. Sihteerin mausteet hieman tukivat ruokien mausteita ja niin teki tanskalaisen sitrushumalointikin. Näinpä näihin kääntyy suositus jos molemmille ruuille pitää juoma valita. Jos pakko olisi valita vain yksi, kääntyisin ehkä "India Pale Lagerin" pariin. Sen sijaan pelkälle paneer bhurjille kaveriksi ehdottomasti hyvä saison.

Jälkiruuaksi tuli vielä yllätyksenä Mango Shrikhand-Anrakhand, jolle en ollut oluita valinnut lainkaan, mutta tasapainoisen makeaa ja hapanta jogurtti-mango-jälkkäriä voi suositella ilman oluttakin.

Vastaavia intiaparituksia tulee varmaan myöhemmin taas uudestaan.

Kommentit

  1. Kiitos Rashmin mainion blogin esiintuomisesta! Heti alkoi svadhishthana tykyttämään...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.