Kotioluen parissa

Opiskeluaikoina yritin vääntää kaverin kanssa kotiolutta kun kiljuviiniä varten hankittu käymisastia kuitenkin löytyi jo ennalta. Juomat tehtiin valmiista kotiolutpakkauksesta ja sen ohjeilla. Eli kilo mallasuutetta ja sokeria. Ensimmäinen lopputulos oli hiilihapotonta vettä, sillä jotenkin onnistuin tappamaan hiivan ennen jälkikäymistä. Toinen erä oli hiilihapotettu, mutta maistui lähinnä vedeltä, johon oli tiputettu mineraalipitoinen kivi. Muistaakseni kumpaakaan erää ei paria pulloa enempää kulutettu. Into lopahti siihen.

Jonkun aikaa olen jo miettinyt jos tekisi kotiolutta ns. oikein ja viimein intouduin. Tilasin How To Brew-oppaan  (kattava opas aloittelijalle, joskin hieman epäselvä laskukaavojen suhteen välillä) ja ostin oluen panemiseen tarvittavat laitteet* ja aineet. Ensimmäisenä oluena päätin tehdä kirjan reseptillä ESB:n. Luonnollisesti uutteista, koska aivan maltaasta asti tekemiseen ei vielä taito riitä.

Näppäränä poikana päätin ettei ensimmäisen reseptin kanssa turhia laskeskella ja oioin hieman mutkia. Tein oluen vähän vähemmällä uutteella kuin olisi pitänyt ja mittasin humaloiden määrät vähän sinnepäin käsipelillä. 20 litran erään puolitoista kiloa nesteuutetta, kilo spray-mallasta, humaloiksi Targetia ja East Kent Goldingsia. Hiivaksi sijoitin Wyestin London Ale III:n. 

Ensimmäiseen erään luonnollisesti kuului hieman säätämistä ja mokailua. Aliarvioin täysin lieteni tehon ja sain (osa)vierteen kiehumaan vain vaivoin ja silloinkin kannen kanssa. Sen jälkeen aliarvioin samaisen vierteen jäähdyttämisen helppouden ja kaatelin sen lopulta käymisastiaan aivan liian lämpimänä. Kuten sanottua uutetta oli aivan liian vähän ja ominaispainomittari kertoi kantavierteeksi n.1035, näin oluesta tuli ehkä 3-3,5% vahvuudeltaan. Kakkosta siis. Luottamus ei ollut kovin kova aikaisempien kokemusten perusteella.

Yllättävän kaunis ja kirkas olut pullosta kuitenkin viikkojen jälkeen ulos tuli. Vähän turhan vaalea siihen nähden mitä piti (kuva huijaa vähän, olut on vaaleampi), mutta olueltahan tämä näyttää. Aromi on bittermäinen, hieman mallasmehuinen, tunkkainen hieman metallinen sivuhaju on kuitenkin taustalla, joten mitään ihan priimaa tästä ei toki tullut. Suutuntuma on hieman vetinen, mutta parempi kuin odotin alkoholiprosentin laskettuani. Maku noudattelee tuoksua. Aika perinteisen bitterin henkinen, sivumakuna sokerista mallasmehua, joka voisi miellyttävämpikin olla. Hieman mineraalinen virhemaku löytyy, mutta ei onneksi kovin voimakas. Hiilihappoisuutta olisi voinut olla ihan himppu enemmän. Humalointi ei ole aivan tasapainossa ja Targetin tuoma katkeruus on jotenkin töksähtävä. Oma lapsi on tietysti aina rakas, eikä tälle voi kovin objektiivisia pisteitä antaa, mutta olen minä huonompiakin bittereitä juonut. 1,5/5

Tämä tullee juotua. Seuraava erä onkin jo kypsymässä. Tarkoitus oli tehdä vahvahko IPA, mutta koska oppi ei ole vielä hanskassa, hieman mokailin laskeskelujen suhteen ja tuloksena on näillä näkymin keskivahva APA... Cascadea siinä kuitenkin piisaa.

PS: Kiitokset lappo.fi:lle erinomaisesta palvelusta. Paketit tulivat nopeasti, ensimmäisessä tilauksessa kuljetuksen aikana hajonnut lämpömittari korvattiin ilman nurputtamista ja toiseen tilaukseen vahingossa lähtenyt vanha hiiva korvattiin ennen kuin ehdin asiasta edes valittaa (itse asiassa sain sähköpostin ennen kuin paketti ehti edes perille).

*Hankalinta oli löytää tarpeeksi iso kattila vierteen keittämiseen sopuhintaan. Suomessa ei ilmeisesti ole hyväksyttävää keittää mitään isoa. Onneksi Saksan Amazon palveli asiassa hyvin ja sain 17 litraisen kattilan muutamalla kympillä.